maanantaina, syyskuuta 26, 2005

IP-KERHO: Kolmas ja neljäs päivä

Sivuutan nyt tuon lopun viimeviikosta. Olin ip-kerhossa keskiviikkona kolmantena päivänä ja loppu viikko meni sairastellessa. Toimin ip-kerhossa atk-tukena ja otin muutamia kuvia tännekin liitettäväksi.

Tänään menin jo 9.30 leikkipuistoon. Olen tällä viikolla kerholaisten kanssa, jotka ovat näitä alle kouluikäisiä. Kaksi 3-4 -vuotiaiden ryhmää ja keskiviikkoisin on 2-vuotiaiden ryhmä. Kerhot kestävät noin 2-3 h. Ja jo tämän päivän perusteella voin sanoa, ettei noin nuoret todellakaan ole minun työympäristöni. Yksi nelivuotias on ok, mutta kymmenen, ei todellakaan mun juttuni.

Kerholaisten kanssa sitten leikittiin jotain yksinkertaisia leikkejä ja laulatin ainoaa osaamaani Fröbelin palikoiden Huugibuugi-laulua. Siitä ihana ryhmä, ettei niitä edes haittaa jos menee pieleen. Jammaavat vain kuin päättömät ja laulavat mukana. Askarreltiin myös omenoita seinälle (vain pari osaa leikata saksilla *huokaus*). Huomenna mennään kerholaisten kanssa metsäretkelle.

Kerholaisten jälkeen puistolaisten (puistolaisilla tarkoitan ip-kerhon asiakkaita, näitä 1.-2. -luokkalaisia) seura olikin jo mannaa. Päivä oli todella rauhallinen ja sainkin keskittyä muutamaan lapseen kerrallaan. Potkiskelin jalkapalloa ja opettelin uudelleen pelaamaan keinupersistä, sitä lapsuuteni leikkiä. Kyllä ne 7-vuotiaat ovat mainioita.



2 Comments:

At 19:55, Anonymous Maria said...

Hei! Näyttää oikein mukavalta paikalta. :) Lapset varmasti tykkäävät ainakin noista ulkotiloista. Ikävä, kun olit sairaana. :( Sille ei työelämässä minkään mahda, joskus sairastuu (niin kuin muutenki).

Työssä kannattaa käyttää omia vahvuuksiaan hyväksi. Kun kerroit olevasi atk-tukena, niin ajattelin heti, että ihan sun juttus, ihan sun juttus. :)

Miä ite oon kans miettiny, etten sen takii ehkä ihan niitä kaikkein nuorimpia jaksa älyttömän pitkiä aikoja (1-3 vuotiaat), ku niille pitää niin paljon opettaa niitä KÄYTÄNNÖN asioita. Kouluikäiset alkaa jo aika hyvin osata niitä juttuja. :) Puolensa ja puolensa.

 
At 22:10, Blogger anni said...

Tuntuu jotenkin ettei tuollaisille pienille voi noin ryhmässä antaa oikein mitään, paitsi ehkä laululeikkien muodossa. Myöskään puistolaisten kanssa se mun antini on kyllä ollut hyvin pienelle joukolle suunnattua kerrallaan, mutta ehkä se on vain näin.

Kaikista kamalalinta oli, että tunsin itseni lähes lasten vihaajaksi sen aamun aikana.

 

Lähetä kommentti

<< Home