Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

YHTEEVETO: Nuvaopiskelu 15.8.2005 - 20.12.2007

Blogin tyylilajille on tunnusomaista ajankohtaisuus, spontaanius ja henkilökohtaisuus..

Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa) ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttamattomina uusista teksteistä huolimatta. Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista – "normaaleihin" www-sivuihin verrattuna – on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus. Blogia pidetään usein synonyyminä nettipäiväkirjalle. Toisaalta nettipäiväkirjat ovat varsinaisia blogeja vanhempi ilmiö.

Lainaukset Wikipediasta

Tämä on minun portfolioni verkkopäiväkirjan muodossa. Blogiin kirjoittaminen eli bloggaaminen on ollut luonteva keino tuoda esiin omia ajatuksia viimeisen kahden ja puolen vuoden varrelta, sillä blogannut olen jo vuodesta 2002.

Ennen koulun aloittamista olin valmistunut jo yhteen ammattiin, kuvankäsittelijäksi, vuonna 2001. Kuvankäsittely ja valokuvaus jäivät vain harrastuksiksi ja päädyin toimistotöihin yrityksen rahaliikenteen ja palkanlaskujen pariin. Henkireikänä toimi kerran kesässä Prometheus-leiri, jonka ohjaaminen oli luontevaa jatkoa omalta rippileiriltä, isostominnasta ja kirkon piiristä ulos kasvettuani. Toimistotyö ahdisti ja halusin päästä eteenpäin. Halusin tehdä jotain tärkeää ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ilman jatkuvaa ajatusta eri asioiden rahallisesta arvosta. Hain ensimmäiseksi poliisikouluun, jonka pääsykokeet jäivät väliin kun matkustin Thaimaahan reppureissaamaan. Palattuani reissusta hain hierojakouluun ja Seurakuntaopistoon. Sain ensimmäiseksi tiedon, että olin päässyt opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja otin paikan vastaan.

Koulun aloittaminen oli kivaa, olin utelias ja innokas. Opiskeluissa oli paljon tuttuja juttuja, sillä leirien saralla olin jo aika konkari. Monissa ryhmätehtävissä huomasinkin, että minun odotettiin kertovan mitä leikkiä meidän ryhmä vetäisi muulle luokalle. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli myös ihanaa sosiaaliselle minälleni ja pian tutuksi tulikin erityisesti porukka, jonka kanssa koulumatkat kuljettiin yhdessä.

Ihanimpia kursseja näiden kahden vuoden aikana on ollut:

Liikunta: Ensimmäistä kertaa koulussa liikunta on ollut mukavaa, innostavaa ja herättänyt liikunnan iloa.

Leiri- ja retkitoiminnan kurssit: Aivan ihania reissuja Repovedelle ja Evolle, telttaillen, meloen ja patikoiden.

Mielenterveystyö ja seksuaalisuuskasvatus: Mielenkiintoisimpia ihmisen kasvuun ja elämään liittyviä asioita, loistavat luennoitsijat ja aivan liian lyhyet kurssit

Kirjallisten tehtävien tekeminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Onneksi blogi on helpottanut osittain työtaakkaani ainakin työssäoppimisraporttien osalta.

Blogia olen kirjoittanut työssäoppimisen ohessa, keräillyt ylös tuntojani ja ajatuksia työpäiviltä. Työssäoppimisen lisäksi seasta löytyy ensimmäisen näytön raportointi jokaiselta leiripäivältä sekä viimeisen työssäoppimisjakson yhteydessä tehty kehityshankkeen näyttö. Blogissa kaikki on väärinpäin, jollei ole tottunut blogien lukija. Ensimmäisenä sivun ylälaidasta paistaa uusin kirjoitus ja sivun alareunaa kohti tekstit vanhenevat. Jos haluat lukea blogin alusta loppuun, sivupalkista löytyy linkki syyskuu 2005 -sivulle ja sivun alimmaisena ihan ensimmäinen kirjoitus ip-kerhoon tutustumisjaksosta.

Kirjoitukset eri jaksoilta on otsikoitu seuraavasti:

ALLI: Syksyllä 2007 pääsin tekemään työssäoppimisjakson ja näytön Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:lle. Ihana paikka, jossa pääsin tekemään paljon asioita, joihin mulla oli lahjoja. Tutustuin myös elävään kirjastoon -menetelmään, joka rikkoo ennakkoluuloja ja stereotypioita. Tein kehityshanke näytön järjestämällä elävän kirjaston Helsingin kirjamessuille. Todella todella kivaa. Paikoin rankkaa, mutta kivaa ja eritoten antoisaa.

LASTENKOTI: Keväällä 2007 tein työssäoppimisjakson suomalaisessa lastenkodissa. Indonesialaisen lastenkodin jälkeen kiinnosti suomalainen lastenkoti ja kuinka eritavalla sijaishuolto täällä toimii. Antoisa jakso, joka oli henkisesti rankka, mutta opetti paljon uusia asioita ja tutustutti aivan uuteen maailmaan.

KV: Ensimmäisenä vuonna meille kerrottiin, että on mahdollista osallistua kansainväliseen vaihtoon ja tehdä työssäoppimisjakso ulkomailla. Kaakkois-Aasian reissaajana halusin tietenkin mahdollisimman kauas. Indonesialainen lastenkoti kiinnosti heti ensi lukemalta ja monenlaisen rumban jälkeen syksyllä 2006 pakattiin rinkat ja lennettiin kauas. Jakso oli hieno kokemus, joka sisälsi kulttuurien kohtaamisia ja törmäyksiä, eikä kuumassa ilmastossa kaikki ollutkaan pelkkää auringonpaistetta. Matkaan jäi arvokkaita opetuksia niin itsestä, erilaisuudesta kuin eri kulttuureista.

NÄYTTÖLEIRI: Kesän 2006 alussa suoritettiin ensimmäinen näyttö leiriolosuhteissa. Tein näyttöni muista poiketen protuleirillä.

VINTTI: Keväällä 2006 tein työssäoppimisjakson Vallilan Vintti nimisessä arkitoimintakeskuksessa, jonka asiakkaina ovat päihdekuntoutujat.

IP-KERHO: Heti koulun alettua syksyllä 2005 meidät laitettiin tutustumaan iltapäiväkerhotoimintaan eli ip-kerhoon.

Seasta löytyy myös muutamia irrallisia kirjoituksia opiskelusta tai työssäoppimispaikan hausta.

Vietän viimeisiä päiviä nuva-opiskelijana. Kaikki on ovet ovat avoinna, sanoi joku positiivinen. Itse olen viimeiset kuukaudet ollut lähinnä hämilläni ja hieman ahdistunut näistä monista ovista. Työelämä varmasti kutsuu, minkälaisissa hommissa, sitä en tiedä. Nuta ei ole kuitenkaan se paikka, johon haluaisin. Tai sitten tie vie maailmalle.

Tunnisteet: opiskelu, valmistuminen, yhteenveto

posted by Anni @ 1:23 ap. 2 comments

ALLI: Itsearviointi - Kehittämishanke: elävä kirjasto Helsingin kirjamessuille

Alla tiivistetty itsearviointi ilman kehitysideoita..

ALUKSI

Tein näyttöni järjestämällä elävän kirjaston Helsingin kirjamessuille 25.-28.10.2007. Elävä kirjasto oli auki messujen jokaisena päivänä kolmesta neljään tuntiin, jolloin lainasimme ihmisille sukupuoli-, seksuaali- ja muita vähemmistöjä sekä nuorisokulttuureja edustavia eläviä kirjoja 20 minuutin keskustelua varten. Ideana oli tarjota kohtaamisia sellaisten ihmisryhmien edustajien kanssa, joihin lainaajilla ei ole omassa elämässään kosketusta sekä rikkoa ennakkoluuloja ja stereotypioita.

Tässä itsearvioinnissa pohdin Helsingin kirjamessuilla järjestetyn elävän kirjaston onnistumista sekä arvioin omaa työtäni.

Näytössä monikulttuurisuutta oli tuoda esiin eri nuoriso-, vähemmistö- ja etnisiä kulttuureja edustavia ihmisiä ja antaa ihmisille mahdollisuus päästä vuorovaikutukseen heidän kanssaan. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan erilaisiin ihmisiin on mahdollisuus karsia pelkoja ja näin vähentää vihaa. Kas tuo homo onkin ihan normaali ihminen ja vanhempi, eikä heti tarraamassa kiinni! Tai että liikuntavammainen vain liikkuu eri tavalla, mutta käy töissä ja elää muutenkin ihan normaalia elämää. Eikä nuo transsukupuoliset olekaan onnettomia ja haluaisi muuttaa elämäänsä muunlaiseksi.. Näillä kokemuksilla voidaan levittää suvaitsevaisuutta. Monikulttuurisuus ei ole pelkästään maahanmuuttavia ja valtaväestöä koskettava sana, vaan se koskettaa meitä kaikkia erilaisia, eritavalla ajattelevia ja eläviä. Muita ymmärtämällä meidän helpompi elää ja olla naapureina, työkavereina tai satunnaisina vastaantulijoina.


NÄYTTÖSUUNNITELMAN JA TEHTÄVIEN ARVIOINTI

Messuosaston rakentaminen

Olin nähnyt messuosaston pohjakuvan etukäteen ja yhdessä oli mietitty lukusalin ja ”kirjahyllyjen” sijoittelua. Messuosasto syntyi ilman sen suurempaa pohdintaa. Etukäteen oli sovittu, että Setalta tulee tuoleja lukusaliin ja Mirellan kanssa hoidimme vielä paikalle pieniä pöytiä sekä Allianssista tuoleja kirjoille. Rakensimme messuosaston Mirellan kanssa myöhään keskiviikkoiltana noin kahdessa tunnissa. Saimme luotua ankeasta kopista viihtyisän ja erityisen kotoisa siitä tuli, kun kirjat ja muu elävän kirjaston henkilökunta saapui paikalle.

Elävien kirjojen hankkiminen kirjastoon

Eläviä kirjoja meillä oli neljän päivän aikana yhteensä 36 henkilöä, joista osa oli päivän tai kaksi ja muutama jopa neljänä päivänä. Näistä henkilöistä minä sain mukaan 12, Seta 11 ja loput rekrytoitiin jonkun muun tiimissä työskentelevän kautta. Taustalla oli tavoite tuoda kirjamessuille nuoria kirjoja eri vähemmistöistä (vammaisryhmät, etniset vähemmistöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä nuorisokulttuureista. Kirjavalikoimaan vaikuttavat hyvin paljon työntekijöiden omat kontaktiverkostot.

Yhteyshenkilönä toimiminen

Hyvin paljon aikaa meni yhteydenpitoon ja sähköpostien kirjoittamiseen. Tässä kohtaa haluan viitata herkkyyden tärkeyteen, joka oli yksi suuri syy, miksi kaikkien elävään kirjastoon liittyvien viestien kirjoittamiseen meni vielä hieman normaalia enemmän aikaa.

Muita asioita, joita tuli prosessin aikana vastaan

Lukiessani Mirellan minulle välittämään messukeskuksesta lähetettyä tiedotetta järjestäjille huomasin siinä puhuttavan lehdistötiedotteesta ja tapahtumainfosta. Keskustellessani niistä sain kuulla, että minun tehtäväni on kirjoittaa teksti ja sen jälkeen tiedottaja käy ne läpi.

Oli kyllä opettavaista kirjoittaa tekstiä elävä kirjasto –esitteeseen, lehdistötiedotteeseen (tämä tuli täytenä yllätyksenä minun tehtäväkseni) ja kaikkiin viesteihin, joita lähettelin elävän kirjaston kirjoja etsiessäni ja asioista tiedottaessani. Kun oli pähkäillyt tekstejä ja sanamuotoja, tuntui, että teksti soljuu sormista paljon helpommin ja samalla joutui miettimään itse metodia. Hyvä keino päästä enemmän sisälle elävään kirjastoon, mutta kuitenkin melko haastava.

Käytännön järjestelyt messuilla

Elävä kirjasto oli auki 3-4 tuntia kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä tuli valmistelujen kanssa kiire ja elävän kirjaston auetessa minä ja toinen työssäoppija lähdettiin muualle askartelemaan loput kirjallisuusluettelokansiot valmiiksi. Valmistelimme myös seuraavien päivien kirjallisuusluetteloiden sivut päivien mukaan, jotta olisi mahdollisimman helppoa vaihtaa kirjallisuusluettelot paikalla olevia kirjoja vastaaviksi.

Käytännön asioista huolehtiminen painoittui enemmän aamuun, kun messut aukesivat, sekä heti ennen ja jälkeen elävän kirjaston. Messujen avauduttua pääovelle piti toimittaa nimilista ja kulkukortit, jotta kirjat ja kirjastonhoitajat pääsevät sisälle. Ennen kirjaston aukeamista otin kirjoja vastaan osastolla, vaihdoin muutaman sanan, annoin elävä kirjasto -t-paitoja puettavaksi päälle ja jaoin ruokakuponkeja. Käytiin yhdessä ennen elävän kirjaston aukeamista läpi jokaisen kirjan roolit, asiat joista kirjojen pitää huolehtia(aikataulut ja ilmoittautuminen kirjastonhoitajille) ja päivien kulku. Elävän kirjaston jälkeen purettiin yhdessä tunnelmia päivästä ja kirjat pääsivät kertomaan kokemuksiaan eri lainaajista ja kysymyksistä.

Vaikka tekemistä riitti, yllätyin työn vähyydestä elävän kirjaston ollessa auki. Juoksevia asioita ei juuri ollut ja pääsin taustalla tekemisen sijaan tekemään elävää kirjastoa työskentelemällä kirjastonhoitajana eli markkinoimaan kirjastoa osaston ohi kulkeville sekä pitämään huolta lainauslistasta. Muut työt sijoittuivat enemmän elävän kirjaston ympärille.

Aikataulusta ja elävien kirjojen ja kirjastonhoitajien hyvinvoinnista huolehtiminen

Aikataulut menivät hyvin omalla painollaan. Elävien kirjojen ja kirjastohoitajien hyvinvoinnista huolehtiminen oli lähinnä jutustelua, fiilisten kartoittamista ja turvallisen ilmapiirin luomista. Mitään ongelmia tai kriisitilanteita ei tullut. Eräällä kirjalla oli hankala lukija, joka tuli esittämään tahallaan kärkeviä ja ilkeitä kommentteja vain lopuksi kertoakseen edustavansa samaa vähemmistöryhmää ja testanneensa kirjaa. Tämä oli esimerkiksi sellainen tilanne, joka vaati kirjaa pitämään pienen tauon ja keskustelemaan asiasta. Hyvin tärkeää onkin juuri se, että kirja saa puhua tarpeeksi kokemuksistaan haastavien lainojen jälkeen.

Arviointilomakkeiden kerääminen lukijoilta ja kirjoilta.

Jaoin Mirellan kanssa lomakkeet kirjoille ja keräsimme ne yhdessä. Muut kirjastonhoitajat olivat hyvin aktiivisia muistuttamaan lukijoita lomakkeiden täyttämisestä. Messujen lopussa keräsin paperit yhteen ja ne lajiteltiin lukijoiden ja kirjojen pinoiksi.

Messujen jälkeen elävän kirjaston onnistumisen arviointia

Käytiin keskusteluja ja oltiin hyvin tyytyväisiä siihen miten elävä kirjasto onnistui kirjamessuilla. Lainoja oli yhteensä 164 neljän päivän aikana, mikä on oikein hyvä määrä. Yksinkään kirja ei jäänyt kokonaan lainaamatta, mutta suosio jakautui epätasaisesti ja osa kirjoista olisi kaivannut enemmän lukijoita. On siis aina hyvä miettiä, minkälaiset kirjat tulevat luetuiksi ilman, että kirjastonhoitajien pitää lähes säälillä heidät kaupata lukijoille. Tässä siis kannattaa katsoa aikaisempien elävien kirjastojen tilastoja. Tosin jossain lukematta jäänyt kirja on saattanut olla toisen paikan suosikki.

Muita messujen jälkeen tulleita tehtäviä

Tehtäviini kuului myös purkaa palautteet ja tehdä niistä yhteenveto. Harmittaa, että asioita jäi kesken, sillä en ollut osannut arvioida kuinka paljon aikaa tulisi menemään seminaareissa ja kokouksissa, jotka tulivat vähän yllättäen ohjelmaani. En myöskään osannut arvioida, kuinka pitkään palautteiden purkamiseen voi mennä aikaa. Pyrin kuitenkin jättämään kaiken siihen pisteeseen, että siitä on helppo muiden saada selkoa ja viimeistellä yhteenveto.

Palautteet ovat hyvin tärkeitä elävän kirjaston kehittämisen kannalta sekä arvokasta palautetta elävä kirjasto –tiimille järjestelyiden onnistumisesta..


TAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN

Ensimmäisenä tavoitteenani oli tuoda esiin Helsingin kirjamessujen elävässä kirjastossa vähemmistöjä ja eri nuorisokulttuurien edustajia moninaisesti kiinnostavalla kirjavalikoimalla ja saada paljon lainauksia sekä tehdä menetelmää tutuksi.

Kirjavalikoima oli laaja ja monipuolinen. Itse olisin kaivannut kirjavalikoimaan enemmän etnistä taustaa olevia kirjoja. Muslimi-, maahanmuuttaja- ja venäläiskirja olivat hyvin suosittuja. Valitettavasti omat kontaktini eivät vielä sisällä esim. maahanmuuttaja verkostoja.

Henkilökohtaisista tavoitteista ensimmäisenä oli viedä koko tapahtuma kunnialla läpi, oppia samalla lisää elävä kirjasto ‑menetelmästä ja tapahtuman järjestämisestä sekä näyttää, että olen joka suhteessa valmis tekemään näitä asioita työkseni.

Saavutin tavoitteeni tässä osin täysin. Opin valtavasti elävän kirjaston järjestämisestä ja itse menetelmästä. Tunnen olevani valmis ja hallitsen hyvin tapahtuman järjestämisen alusta loppuun saakka.

Halusin myös oppia herkkyyttä toimia erilaisten vähemmistöryhmien kanssa. Erityisesti elävän kirjaston yhteydessä haasteena oli ja on jatkossa se, miten ilmaista vähemmistöryhmän erityispiirrettä ilman, että saa sen kuulostamaan varovaisuuttaan loukkaavalta. Esimerkiksi elävien kirjojen hankkimisessa nämä ryhmien erityispiirteet ovat olennaisia.

Tiedostin hyvin tämän herkkyyden tarpeen ja osasin ottaa hyvin huomioon erityisryhmien tarpeita. Vain yksi kirjoista toi esiin mielipahansa ja tämänkin ennen elävän kirjaston alkamista. Koulutuksessa pyydettiin jokaista kirjaa kirjoittamaan neljästä seitsemän stereotypiaa, joita usein kohdistuu hänen edustamaansa ihmisryhmää kohtaan. Tässä ohessa ei oltu kerrottu, että stereotypialistaa tullaan mahdollisesti muokkaamaan tiimin puolesta. Turhaa pahaa mieltä syntyi, kun eräs kirja loukkaantui stereotypialistan muokkaamisesta ja siitä, että sieltä puuttui hänen kirjoittamiaan stereotypioita. Asiasta olisi vältytty, jos olisi etukäteen muistettu kertoa, että tiimi käy stereotypiat läpi ja muokkaa niitä tarpeen mukaan.

Pahoittelin asiaa ja kerroin sen olevan meidän virheemme, kun emme muistaneet kertoa. Yritin myös selittää, miksi oli tarvetta muokata tekstejä. Tilaa on yhdessä paperissa rajallisesti, iso ja selkeä teksti on helpommin luettavissa ja stereotypioiden pitäisi toimia lukijoiden kiinnostuksen ja ajatusten herättäjinä. Silti loppupalautteessa kirja oli vielä asiasta pahoillaan.


YHTEENVETO

Elävän kirjaston järjestäminen oli positiivinen kokemus. Näyttösuunnitelmaa kirjoittaessani ja sen palauttamisen jälkeen tuli useita yllättäviä töitä, joihin en ollut osannut varautua ja joita muutkaan eivät olleet tiedostaneet tai eivät olleet niistä minulle kertoneet. Nämä olivat haastavia ja hyviä kokemuksia, sillä yleensä kaikessa tulee vastaan yllättäviä tilanteita ja tehtäviä, jotka tarvitsee saada hoidetuksi.

Elävän kirjaston suunnittelun aloittaminen ei päässyt minun osaltani alusta asti ehkä ansaitsemaansa vauhtiin. Ihmisillä taisi olla kiirettä ja palaveria lykättiin pidemmälle sekä oma sairairastumiseni vei aikaa elävältä kirjastolta. Kirjojen hankkiminen pitäisi osata aloittaa tarpeeksi ajoissa. Ongelmana oli, että yksi tiimin jäsen oli lupaillut hankkia kirjoja tahoiltansa (palaverissa ennen kuin tulin kuvioihin), mutta hän ei ollut fyysisesti läsnä eikä muilta tehtäviltään päässyt osallistumaan aktiivisesti. Mielestäni liian pitkään jätettiin kirjojen rekrytointia hänen varaansa, ennen kuin lähdimme etsimään ihmisiä kirjoiksi elävä kirjasto –sähköpostilistalta sekä omilta tahoiltamme. Muut tiimin jäsenet olivat myös hyvin kiireisiä ja tuntui, että elävä kirjasto oli heille vain sivuprojekti muiden töiden ohessa, mikä varmaan onkin totta ja realistista työn arjessa.

Tiimissä haastavuutta toi se, että kokenut elävä kirjasto –tapahtumien järjestäjä ei ollut juurikaan paikalla ja suunnitelmia ja päätöksiä tehtiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat uusia elävän kirjaston parissa. Muutaman kerran harmitti, kun viime metreillä mukaan ehtinyt konkari kertoi miten asioita tehdään ja olin jo ehtinyt suunnitella niitä. Konkarin tietous varmasti helpotti lopulta työtäni, mutta olisin halunnut kuulla asioista aiemmin. Tunsin, että olin tehnyt asioita ja suunnitelmia turhaan. Mietin myös jälkikäteen, miten olisin onnistunut ilman neuvoja ja jäikö jostain virheestä oppimatta. Tähän ei voi kuin todeta, että ihanteellista olisi ollut, että joko koko tiimi olisi ollut kaikissa tapaamisissa tai konkari olisi ollut mukana alusta asti perehdyttämisessäni.

Tapahtuman järjestäminen oli tuttua ja luontevaa, koska olen työskennellyt niin paljon leireillä. Elävän kirjaston järjestäminen oli hyvin samankaltaista, vaikka joissain asioissa, esim. organisoimisessa ja tiedottamisessa joutui ajattelemaan paljon laajemmin ja muuttuvia tekijöitä (esim. kirjat ja lainaajat) oli paljon enemmän.

Elävän kirjaston yhteydessä on tullut esiin itseilmaisun haastavuus. Aihe on herkkä ja varsinkin elävinä kirjoina toimivien kanssa puhutaan heidän persoonaansa lähellä olevista asioista, joten pitää todella pohtia millaisia sanamuotoja käyttää. Toisaalta pohtiessaan on liukkailla jäillä ja on siksi varottava, ettei mene ylivarovaisuuden puolelle. Jos liikaa yrittää puheitaan silotella voi lopulta loukata yhtä paljon kuin puhumalla suoraan. Itse olen vielä persoonaltani jossain kohdin melko suora ja saatan käyttää rajujakin ilmaisuja, joita on helppo tulkita väärin, jos minua ei tunne hyvin.

Kirjojen perehdytyksessä pitäisi olla hyvin selkeät ohjeet ja kuvaus kirjojen stereotypialistoista. Vaikka stereotypioiden ei kuulu menetelmän mukaan olla kirjoista itsestään vaan heidän edustamastaan ryhmästä, tulee näistä stereotypioista helposti hyvin henkilökohtaisia. Kirjat pitäisi saada edes jollain tasolla ymmärtämään, mikä merkitys on sillä, että tiimi käy listat läpi, muokkaa niitä ja tekee niistä paremmin myyviä, vaikka lopulta aina kysytään kirjoilta, hyväksyvätkö he listan.

Ja vielä lopuksi..

Tämä on ollut antoisaa. Olen ollut innostunut ja motivoitunut, eikä asioihin tarttuminen ole pelottanut minua. Tai jos joku onkin, olen saanut sen hoidettua nielemällä pelkoni ja tarttumalla tehtävään. Olen tehnyt vastuulleni annettuja tehtäviä ja sellaisiakin tehtäviä, mitä minulta ei ehkä ole odotettu. Osaan toimia ryhmässä, huomioida muita ja antaa tilaa tai ottaa sitä tarpeen vaatiessa. Vahvuuksiani on vahva organisointikyky, tilanne haltuun –asenne, tietoteknisesti laaja osaaminen sekä projektin hahmottaminen ja hallinta.

Huomiota pitää jatkossa kiinnittää erityisesti omien voimien riittämiseen ja siihen, kuinka loppuun asti pitää asioita viilata vai onko jo riittävän hyvä. Myös ammattikielen ymmärtäminen ja ammattienglannin oppiminen ovat asioita, jotka varmasti tulevat esiin ja kehittyvät työelämässä.

Tunnisteet: allianssi, elävä kirjasto, itsearviointi, kansalaisjärjestö, näyttö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 8:05 ip. 0 comments

ALLI: Nuorten salainen maailma internetissä

Vietin eilen iltapäivän seminaarissa, jonka aiheena oli Nuoret ja arkipäivän rasismi - internet ongelmana ja tukimuotona. Kolmituntinen oli paljon mielenkiintoisempi, kuin osasin odottaa. Paikalla oli ihmisiä nuorten käyttämiltä foorumeilta, monikulttuurisen nuorisotyön tekijöitä, opetusministeriöstä, chattivalvojina toimivia, vähemmistövaltuutettu jne. Mielenkiintoista keskustelua syntyi ja erääksi tärkeäksi asiaksi nousi se, että ammattikasvattajan pitää tietää omat suhtautumisensa voidakseen vakuuttavasti keskustella rasismista ja syrjinnästä.

Mieleeni jäi kaivertamaan, minkälaisia ennakkoluuloja ammattikasvattajalla saa ja voi olla? Itse vierastan esimerkiksi suuria somalijoukkoja, mutta kaikki somalit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet hyvin mukavia.

Seminaarissa nousi myös vahvasti esiin internetin kontrolloimattomuus. Löytyy keinoja kiertää chattibannaukset ja toisille foorumeille voi mennä jatkamaan propagandansa levittämistä.. Tehokkaimpia keinoja on kuulemma chateissä ja foorumeilla hiljentää käyttäjä, jolloin hän näkee kaikkien muiden kirjoitukset, muttei saa omaa viestiään muille.

Seminaarin jälkeen kuulin Jokelan tapauksesta. Meni koko eilinen, ennen kuin oikeastaan yhtään ymmärisin ja illalla viimein luin muutamia uutisjuttuja netistä. Yöunet jäivät vähiin ja aamulla oli raskasta nousta. Hesarin uutisointeja silmäilin, enkä halunnut niihin liikaa paneutua. En halunnut lähteä töihin silmäluomet turvonneina.

Töissä oli heti saapumiseni jälkeen hiljainen hetki. Talon työntekijöiden lisäksi paikalla ilmeisesti oli opiskelijaryhmä, sillä sali oli aivan täynnä. Hiljennyttiin yhdessä uhrien muistoksi. Jotenkin hiljentyminen tuntuu turhalta, tärkeintä oli, että meitä oli monta samassa paikassa. Enemmän kaipasin yhteistä keskustelua kuin hiljaisuutta, jossa lietsoa omia tunteita. Kyyneleet ovat muutenkin olleet tänään lähellä.

Olen miettinyt eniten luokkatovereitani. Kuinka paljon tämä koskettaa heitä, jotka työskentelevät paraikaa alueen nuorien kanssa tai nuorien kanssa muualla, heitä, jotka asuvat alueella ja heitä, joiden lapset käyvät samaa tai läheistä koulua. Itse mietin tätä paljon melkein valmiina nuorisotyönohjaajana ja niin varmasti myös muutkin luokkalaiset. Tänään olisin todella halunnut olla koulussa.

Onneksi olen saanut puhua täällä töissä muutamien ihmisten kanssa. En edes tiedostanut kuinka suuri tarve oli puhumiselle ja on edelleenkin, saati olisin osannut sanoa sen ääneen.

Tapauksen ja eilisen seminaarin jälkeen olen miettinyt, kuinka helposti nuoret saavat kaiken käsiinsä internetissä ja kuinka hyvin tieto heidän keskuudessaan siellä leviää. Jos jotain on poistettu alkuperäiseltä sivustolta, joku muu on jo kopioinut ne omalle serverilleen. On uskomatonta, miten erilaiset kuva- ja videomateriaalit kulkevat nuorelta toiselle ja kuinka vanhemmat ja aikuiset eivät todennäköisesti ole kovin tietoisia siitä.

Elämä jatkuu, vaikka suru ja ajatukset vellovat.

Tunnisteet: allianssi, internet, nuoret, nuorisotyö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 12:59 ip. 232 comments

ALLI: Näyttösuunnitelma - Kehittämishanke: elävä kirjasto Helsingin kirjamessuille

Näyttösuunniltelma hieman tiivistettynä alla.

---

Elävä kirjasto

Elävä kirjasto on aivan kuin tavallinen kirjasto, josta lukijat lainaavat ”kirjan” tietyksi ajaksi. Elävällä kirjastolla ja tavallisella kirjastolla on vain yksi ero: elävän kirjaston kirjat ovat ihmisiä. Lukukokemukset ovat vuoropuhelua kirjan ja lainaajan välillä.

Elävä kirjasto haastaa ihmisiä kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ja stereotypiansa erilaisten ihmisryhmien edustajia kohtaan. Elävä kirjasto ‑menetelmällä voidaan lisätä tietoisuutta erilaisuudesta ja lisätä ihmisten välistä rakentavaa vuoropuhelua ennakkoluuloista. Se tarjoaa mahdollisuuden keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, joita emme arkielämässä muuten kohtaisi. Elävässä kirjastossa kirjat ovat vastaamassa niihin kysymyksiin, joita ei muuten tulisi esitettyä.

Paikalta löytyvät tutut elementit, kirjastohoitajat, lainaustiski ja kirjastokortti. Kirjan voi valita luetteloa selaamalla tai kirjastonhoitajan avustuksella. Kirjan saa lainata ennalta sovituksi ajaksi, joka voi vaihdella tapahtumasta riippuen 15 minuutista tuntiin. Kirjan saa palauttaa myös ennen laina-ajan päättymistä.

Elävä kirjasto perustuu toisen ihmisen kunnioittamiseen. Yhtenä tärkeänä sääntönä on, että lainaajan pitää palauttaa kirja samassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa kuin lainattaessa. Elävänä kirjana toimivien on hyvä varautua lainattaessa kohtaamaan myös sellaisia henkilöitä, joilla saattaa olla hyvin yksipuolinen tai jopa negatiivinen kuva kirjan edustamasta ihmisryhmästä. Loukkaavaa käytöstä ei kuitenkaan tarvitse sietää.

Elävä kirjasto -menetelmän on Suomessa rekisteröinyt Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry ja se on osa Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia -kampanjaa.

Elävä kirjasto järjestetään lokakuussa Helsingin kirjamessuilla yhdessä Seksuaalinen tasavertaisuus – SETA ry:n kanssa.

Näyttöympäristö

Messuosato on jaettu kahteen osaan niin, että sen takaosan saa suljettua haitariovella. Silti se on pieni ja haastava tila elävän kirjaston järjestämiseen.

Kirjamessuille lähtemistä on mietitty paljon, sillä siellä on monia elävän kirjaston toimintaa häiritseviä asioita. Lukutilan, jossa kirjat ja lainaajat keskustelevat, pitäisi olla mukava ja se on yleensä täynnä miellyttäviä istuimia. Messuosastolla joudumme tyytymään jakkaroihin, eikä meillä ole todennäköisesti tilaa ja mahdollisuutta saada käyttöön pöytiä. Messut ovat myös usein tapahtumia, joissa on kova hälinä ja meteli, mikä ei ole paras ympäristö rauhalliselle keskustellulle.

Elävä kirjasto Helsingin kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut ovat haasteellinen paikka ja Suomen elävän kirjaston yksi suurimmista tapahtumapaikoista. Kirjamessut ovat myös tilaisuus päästä tekemään elävää kirjastoa uuden kohdeyleisön pariin. Kirjamessujen kävijät ovat keskimäärin hyvätuloisia ja keski-ikäisiä.

Aiemmin elävällä kirjastolla on pyritty tavoittamaan nuoria ja nyt on tilaisuus tuoda nuoret kirjat vanhemman väen luettavaksi. Helsingin kirjamessujen elävässä kirjastossa tavoitteena on esitellä useita eri vähemmistöryhmiä sekä tuoda esiin erilaisia nuorisokulttuurin muotoja.

Setan kautta tulee eläviä kirjoja eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Yritämme tuoda esille myös kulttuurivähemmistöt tuomalla esille esimerkiksi maahanmuuttaja-, pakolais- ja muslimikirjoja jokaiselle päivälle. Erilaiset liikunta-, kehitys-, näkö-, kuulo- ja muut vammat olisi hyvä saada esille; näiden kirjojen löytäminen on ollut vaikeaa. Nuorisokulttuureista olisi mielenkiintoista tuoda esiin esimerkiksi pukeutumistyylillään erottuvia gootteja ja hevareita sekä vaihtoehtoisia nuoria, jotka leimataan rikollisiksi, kuten talonvaltaajat, graffittimaalarit ja roskisdyykkarit.

Tehtävät

Seuraavassa on elävä kirjasto -palavereissa sovitut tehtävät, mutta myös uusia tehtäviä on ilmaantunut sitä mukaa, mitä lähemmäs kirjamessuja mennään. Kuluneen viikon aikana on vastaan tullut asioita, joita ei ole osannut ennakoida. Tälläisiä asioita ovat olleet esimerkiksi messuesitteen sisällön luominen, lehdistötiedotteen ja tapahtumainfon raakaversioiden kirjoittaminen.

Ennen messuja:

- Suunnittelen messuosastomme eli yritän luoda mahdollisimman miellyttävän kirjastoympäristön. Silloin kun kirjasto ei ole auki osastolla esittelevät toimintansa elävän kirjaston järjestäjät: Seta ja Kaikki Erilaisia – Kaikki Samanarvoisia ‑kamppanja.

- Hankin Allianssin / KEKS:n puolesta kirjoja elävään kirjastoon. Seta järjestää kirjoiksi seksuaalisia vähemmistöjä ja meidän puoleltamme keskitytään kulttuurisiin vähemmistöihin sekä erilaisiin vammaisryhmien ja nuorisoryhmien edustajiin.

- Hoidan yhteydenpitoa kirjoihin ja yhteistyökumppaneihin.

Messuilla:

- Rakennan messuosastoa ja hoidan käytännön järjestelyjä.

- Huolehdin aikataulusta ja elävien kirjojen ja kirjastonhoitajien hyvinvoinnista.

- Työskentelen messuosastolla myös silloin kun elävä kirjasto ei ole auki. Tänä aikana toimintaansa esittelevät KEKS-kampanja ja Seta.

- Kerään arviointilomakkeita lukijoilta ja kirjoilta.

Messujen jälkeen:

- Arvioin yhdessä tiimin kanssa onnistuttiinko tavoitteissa sekä käydään läpi kirjastohoitajien ja kirjojen yleisiä kokemuksia, jotta menetelmiä voitaisiin parantaa seuraavia eläviä kirjastoja varten.

Tavoitteet

Elävällä kirjastolla on tavoitteena tuoda esiin vähemmistöjä ja eri nuorisokulttuurien edustajia moninaisesti kiinnostavalla kirjavalikoimalla. Tavoitteena on saada paljon lainauksia ja tehdä menetelmää tutuksi.

Henkilökohtaisista tavoitteista ensimmäinen on viedä koko tapahtuma kunnialla läpi, oppia samalla lisää elävä kirjasto ‑menetelmästä sekä tapahtuman järjestämisestä. Kyseessä on viimeinen näyttö ja haluaisin sillä näyttää, että olen joka suhteessa valmis tekemään näitä asioita työkseni sekä elättämään itseni niitä tekemällä.

Haluan myös oppia herkkyyttä toimia erilaisten vähemmistöryhmien kanssa. Erityisesti elävän kirjaston yhteydessä haasteena on, miten ilmaista vähemmistöryhmän erityispiirrettä ilman, että saa sen kuulostamaan varovaisuuttaan loukkaavalta. Esimerkiksi elävien kirjojen hankkimisessa nämä ryhmien erityispiirteet ovat olennaisia.

Aikataulut

22.10. on uusien kirjojen perehdytystilaisuus, mihin on tultava ainakin niiden, jotka toimivan ensimmäistä kertaa elävinä kirjoina. Tähän mennessä pitäisi olla hankittuna 12-15 kirjaa jokaiselle messupäivälle. Vielä torstaina 18.10. kirjoja puuttuu jokaiselta päivältä.

22.-24.10. tulee vielä :

- rakentaa päiväkohtaiset kirjaluettelot, joissa on jokaista kirjaa kohden oma sivunsa ja sivulla esitetty yleisiä kirjaryhmää koskevia stereotypioita (esim. Lesbo-kirja ja stereotypia: ”seksihullu”, ”miesten vihaaja”)

- viimeistellä kopioinnista tuleva messuesite leikkaamalla ja taittelemalla

- valmistaa tarvittavia informatiivisia kylttejä messuosastolle

Helsingin kirjamessuilla elävä kirjasto on auki seuraavasti:
Torstaina 25.10. 14-17
Perjantaina 26.10. 16-19
Lauantaina 27.10. 13-17
Sunnuntaina 28.10. 12-16

Helsingin kirjamessujen aukioloajat:
Torstaina 25.10. 10-18
Perjantaina 26.10. 10-20
Lauantaina 27.10. 10-18
Sunnuntaina 28.10. 10-18

Tunnisteet: allianssi, elävä kirjasto, kansalaisjärjestö, näyttö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 11:25 ap. 0 comments

ALLI: Helsingin kirjamessut lähestyy

Pahoittelen hiljaisuutta blogirintamalla. Sairastelin ja kun olen ollut työnoppimisen touhuissa tekemistä on ollut niin paljon, etten ole jaksanut pakottaa itseäni kirjoittamaan, vaikka hyviä ajatuksia olisi ollut tänne heittää.

Tällä viikolla tekemistä on riittänyt, elävän kirjaston järjestelyt ovat temmanneet täysin mukaan ja työpäivien jälkeen olen käynyt ylikierroksilla. Millon sitä oppisi, että ehkä voisi olla tehokas ilman kallonpohjassa jyskyttävää rytmiä, joka käskee pitää vauhtia yllä.

Kiireisintä on ollut rekrytoida kirjoja. Riikka, joka ennen hoiti elävää kirjastoa on siirtynyt työskentelemään muualle ja uusien ihmisten asettuminen hänen paikalleen hommissa ottaa aikaa. Haasteellista hommaa ja olenkin joutunut käyttämään mielikuvitustani miettiessä, mistä kalastelisin meille hyviä kirjoja.

Välillä on joutunut kummastelemaan, kuinka paljon sähköpostien kanssa voi mennä aikaa. Olen lähetellyt viestejä eri tahoille, antanut informaatiota ja selvitellyt asioita. Eilen tuli pyöriteltyä messuesitteen tekstejä ja tänään lehdistötiedotteen ja tapahtumainfon raakaversioita. Onneksi talossa on tiedottaja, joka käyt tekstit vielä läpi ennen julkaisua.

Samainen tiedottaja piti mulle ja parille muulle talon uudelle naamalle lyhyen, mutta ytimekkään kertauksen lehdistötiedotteen laatimisesta. Onhan asioita käyty läpi koulussa ja muissa yhteyksissä ennenkin, mutta taas sitä jotain uutta oppi ja virkisti aiemmin opittua. Ehkä tämän päivän anti oli oppia kuinka suuri merkitys oikeasti selkeydellä ja tiivistämisellä on. Ei mitään helppoa hommaa.

Työssäoppiminen tuntuu edelleenkin mielekkäältä ja antoisalta. Elävän kirjaston järjestäminen on mukavan haastavaa.

Näyttösuunnitelmaakin vihdoin ehdin tekemään tänään. Jätin kylmästi treenit väliin (ja nautin ettei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana) ja keskityin kirjoittamiseen. Huomenna hion tekstin valmiiksi. Tuntui helpolta kirjoittaa lehdistötiedotteen pyörittelyn jälkeen.

Tunnisteet: allianssi, elävä kirjasto, näyttö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 9:22 ip. 1 comments

ALLI: Toinen viikko jo yli puolessa

Seminaarista

Seminaari ja seminaarin valmistelut menivät hienosti. Oli luontevaa hoitaa roolia taustalla, pyrkiä siihen, että muut saivat keskittyä olennaiseen. Siis hyvin samanlainen rooli kuin leirejä ohjatessani. Ainoat pienet sekaannukset koskivat lähinnä muutamia tulosteita, ei ollut ihan selvää kuka mitäkin huolehti ja kuinka paljon olisi pitänyt olla ylimääräisiä kopioita erilaisista papereista. No suurempia ongelmia siitä ei seurannut, mutta se ehkä kertookin sen, kuinka hyvin kaikki oikeasti sujui.

Melkein harmitti lauantai-illan ihanista tunnelmista lähteä kotia kohti. Olisin halunnut nähdä tapahtumat loppuun asti. Hyvä oli silti päästä lepäämään, sillä työtunteja kerääntyi kahden työpäivän verran.

Positiivista palautetta sateli monelta suunnalta tiimille ja myös suoraan sen kaikille jäsenille.

Kyseessä oli siis pääosin Opetusministeriön sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston tuella rahoitettu Nordic Respect -seminaari, jonka tavoitteena oli käsitellä etnisten vähemmistöjen yhteiskunnallista osallistumista ennen kaikkea järjestötoimintaan. Seminaari järjestettiin Hanasaaressa, ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa.

Seminaarista enemmän lainauksen muodossa, alkuperäinen teksti on ilmestynyt seminaarikutsussa:

"Seminaarin tavoitteena on edistää lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja yhteiskunnallista osallistumista Pohjoismaiden ja lähialueiden hyvinvointimallien puitteissa sekä esitellä ja kehittää malleja maahanmuuttajanuorten toiminnan tukemisesta. Tarkoituksena on pohtia, miten monikulttuuristen Pohjolan ja Baltian monikulttuuristen lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia voidaan parantaa, mm. tukemalla aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista. Integraation kaksisuuntaisuus ja sen tukeminen on yksi seminaarin tärkeimpiä aiheita.

Seminaari on osa Suomen Pohjoismaiden ministeriöneuvoston puheenjohtajuuskauden virallista ohjelmaa, ja sen aiheet linkittyvät kauden pääteemoihin: integraatioon sekä nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen tukemiseen ja hyvinvointiin.

Seminaarin tarkoitus on vahvistaa Pohjolan ja Baltian maiden (Viro, Latvia, Liettua) yhteistyötä kolmikantaperiaatteella nuorisoasioista vastaavan hallinnon, tutkijoiden ja järjestöjen välillä. Seminaariin on tulossa osallistujia Pohjoismaista ja Baltiasta niin nuorisojärjestöistä, hallinnon alalta sekä nuorisotutkijoista."

Toimistoarjesta

En ole oikein ehtinyt panostaa kirjoittamiseen, vaikka asiaa olisi kuinka. Rankan aloituksen ja tiiviin seminaariviikonlopun jälkeen alkoi toimistoarki ja tehtävien laajentuminen. Seminaaria on pitänyt purkaa monella tavalla ja vielä on hieman materiaalia laittamatta nettisivuille. Huomenna käyn läpi valokuvat ja työstän niistä osan nettisivuille.

Päästiin eilen juttelemaan näytön sisällöstä. Jo aiemmin esitettiin toive, että tekisin näytön Elävän kirjaston parissa. Pääasiallisesti näytön kohteena olisi Helsingin kirjamessuilla (http://www.finnexpo.fi/kirja/) Elävän kirjaston järjestäminen. Siinä ohella olisi tarkoitus työskennellä myös Elävän kirjaston webbisivujen ja niiden sisältämän kanssa. Todella mielenkiintoista. Odotan innolla ensi maanantain palaveria, jossa pääsen vihdoin kunnolla järjestelyihin mukaan.

Myös tavoitteita pitäisi saada listattua. Tällä viikolla on tullut puhuttua ja mietittyä muutamia. Englannin kielen kehittäminen ja työkieleksi omaksuminen – edelleen kammoksun kieltä, vaikka tyytyväisenä sitä viikonloppuna käytin, myös englannin kielisen ammattisanaston hallitseminen olisi hyödyllistä. Toinen selvä tavoite on se, että tämä on viimeinen työssäoppimisjakso ennen tämän alan työelämään siirtymistä, haluan siis olla tämän jälkeen valmis ja hyvää materiaalia.

Tunnisteet: allianssi, kansalaisjärjestö, näyttö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 4:49 ip. 2 comments

ALLI: Ajatuksia alkuviikosta - Järjestötyö on kaaoksen hallintaa

Viikko on mennyt uskomattoman nopeasti. Tekemistä on riittänyt. Mietin jossain vaiheessa, että miten tämä työ tuntuu niin tutulta ja selvisihän se, seminaarin valmistelu on ollut aivan samanlaista kuin leirin valmisteleminen.

Olen päässyt hyvin valmiin projektin loppuvaiheisiin mukaan. Hyvin käytännönläheistä puuhaa, kerää kamaa, kanna niitä, huolehdi siitä ja tästä, jaa ihmisiä ryhmiin ja ryhmistä tulosteet, organisoi, organisoi, organisoi.

Keskiviikko ja torstai päivät menivät pitkiksi. Perjantai aamuna väsytti, jopa vähän liikaa niin että pistin sen merkille. Aika tiukka aloitus harjoittelulle, silti on ollut mukavaa ja hyvä fiilis ainakin 97 % ajasta.

Perjantaina hoidin toimistolla viimeiset printit ja tavarat kasaan, palaveerasin muun tiimin kanssa ja pakkasin autoa. Seminaaripaikassa järjestettiin Anun kanssa kahdestaan kamat ja järjesteltiin paikkoja. Järjestelyä, järkeilyä, pomppimista paikasta a paikkaan b, tarkistamista jne. Onneksi aloitin lauantaina tarvittavien tietokoneiden tarkastamisen jo perjantaina, sillä niiden kanssa jouduttiin vielä käymään toimistolla, että saatiin ne toimimaan. Yhden pienen asian takia tunnin reissu. Onneksi oli riittävästi ihmisiä ja aikaa, vältyttiin kriiseiltä.

On mukava tunne nähdä miten oma tekeminen vaikuttaa asioiden onnistumiseen. On kiva kun voi myhäillä osaavansa ja onnistuvansa.

Tunnisteet: allianssi, kansalaisjärjestö, työssäoppiminen

posted by Anni @ 8:45 ip. 0 comments