NÄYTTÖLEIRI: Sunnuntai, kahdeksas ja viimeinen leiripäivä: Loppujuhla
Aamulla siivottiin, roudattiin paikat ja tavarat siihen kuntoon että vieraat oli mahdollista ottaa vastaan. Käytiin ennen juhlaa kenraaliharjoitus, että kuvio tulisi mahdollisimman selväksi kaikille.
Juhla ja sen valmistelut menivät oikein mukavasti. Ennen viimeistä ohjelmanumeroa, arvon mekin ansaitsemme –laulun laulamista kerroin, että laulun jälkeen leiriläiset ja tiimi menevät ensiksi syömään. Tunnelma oli kuitenkin sellainen, että piti saada leirin kesken jättää hyvästit ja karata talon taakse halailemaan, eli suorittamaan niin kutsuttu autonpesu. Eikä kyyneliltä voitu välttyä.
Kun puoli kolmen maissa saatiin pakkailtua haikeat leiriläiset vanhempiensa kyytiin alkoi leiripaikan siivoaminen. Oltiin leiriläiset saatu hyvin siivoamaan lauantaina, joten vain keittiö ja roudaus olivat ne suurimmat työnsarat, tosin keittiössä riittikin sitä puuhaa. Kuuden maissa olin kotona.
Loppujuhlan jälkeen leiriläiset ja tiimi yhteiskuvassa
NÄYTTÖLEIRI: Lauantai,seitsemäs leiripäivä: Kokoaminen ja maailmankatsomuspaneeli
Kokki herätti leiriläiset omasta pyynnöstään klo 9. Me heräsimme samoihin aikoihin ja valuimme syömään leiriläisten perään. Multa kysyttiin onko mun kerro väärässä kun nukuttiin pommiin. Kerroin, että oli ihan tarkoituksellista, että leiriläiset saivat hieman kaivata meitä.
Aamu meni siivotessa. Ryhmiä innostettiin siivoomaan antamalla pisteitä eli käpyjä, omenoita ja hamstereita kaikesta, mitä he olivat siivonneet. Äärimmäisen kilttejä ja reippaita. Siivoamisen jälkeen kirjoitettiin panelisteille kysymyksiä ja annettiin ohjeet kehulappujen kirjoittamiseen.
Panelistit tulivat lounaalle. Itse pidin paneelia todella mielenkiintoisena, mutta suuri osa nuorista tuntui jäävän vähän ulalle. Olisi pitänyt ohjeistaa panelisteja paremmin tai ohjeistaa puheenjohtaja pitämään ”kuria”.
Paneelin jälkeen moni kyllä hakeutui keskustelemaan panelistien kanssa vapaata keskustelua osiossa, eli kahvin aikaan. Suosituin taisi olla hypnoosihoitoja tekevä rajatietonainen.
Sitten E ja O pitivät protuinfon, eli kertoivat miten protun parissa voi jatkaa ja puhuivat myös siitä, ettei tämän ryhmän tarvitse hajota tähän. R keräsi yhteystietolistan ja meitä ohjaajiakin pyydettiin tulemaan mukaan tapaamisiin.
Leiriläisillä oli aikaa valmistella kronikoita, tiimin esittelyä ja muita velvollisuuksiaan. Välillä nuorimmat apuohjaajat olivat leikittelemässä. Tiimillä oli kehulapuissa kirjoittamista, sillä tiimiltä ja erityisesti ohjaajilta olisi hyvä saada jotain erityistä ja hienolta tuntuvaa. Samalla tehtiin salaa seppeleitä, kirjoitettiin todistuksia ja ohjaajien puhetta jne.
Saunottiin ja syötiin iltapalaa, jonka jälkeen skodailtiin elliä ja oltiin jäätyneitä nakkeja. Molemmat hyvin sponttaaneja leikkejä. Sitten mahauduttiin iltasadulle ja postisedälle. Viimeiset salaiset ystävä –kirjeet luettiin, jonka jälkeen käytiin ringissä läpi arvailuja kuka on kenenkin salainen ystävä, lopuksi oikea salainen ystävä kävi halaamassa. Jaettiin kehulaput, joita jokainen meni lukemaan omaan rauhaisaan paikkaan. Ihmiset itkivät, itku laukaisi lisää itkua. Oli tunne siitä kuinka kaikki rakastavat kaikkia, sain lohduttaa niin tiimiläisiä kuin leiriläisiä. Suoritettiin autonpesu, joka on herkkä iltahellyyshetki. Leiriläiset itkivät ja tiimikin vähän. Tilannetta rauhoiteltiin laulamalla hauskoja lauluja.
Jossain vaiheessa tiimi liukeni tekemään leiriläisten esittelyjä, joka tehtiin Seitsemän miehen voima –laulun mukaan. Kello on 3:12, leiriläiset valvoo, varmaan suurin osa ja leiriläisiä valvomassa on apparit L, R ja N.
Minä kirjoitan vielä ohjaajien puhetta tämän jälkeen.
NÄYTTÖLEIRI: Perjantai, kuudes leiripäivä: Maailmankuvat ja -katsomukset
Leiriläiset herätettiin järjettömällä keskustelulla. Päivän teemana oli maailmankuvat ja katsomukset. Olin aika väsynyt ja vietinkin tiimihuoneessa aikaa aamupäivän sen jälkeen kun olin vetänyt omat katsomukset pienryhmäkeskustelun.
Tämän päivän vastuuni oli olla sellainen yleinen organisoija. E ja O vetivät päivän vahvalla otteella, minä organisoin aikatauluja uusiksi tälle päivälle ja huolehdin, että asioita tuli tehtyä.
Askartelin kehulappuja, joita leiriläiset ja tiimi kirjoittaa huomenna. Otettiin myös N:n kanssa päiväunet. Ne tekivät hyvää.
Kuvasin tiimin huoneesta, kun pihalla leikittiin paksua Berttaa (kuka pelkää mustaa miestä leikin rajumpi versio)Vastuullani oli myös olla R:n arvopolkupysäkin peesaajana. Tosin pääsin sitten ihan tasa-arvoisesti vetämään. Juteltiin onko oikein tappaa syödäkseen.. todella mielenkiintoinen pysäkki, suurin osa ihmisistä lihansyöjiä ja aika moni olisi valmis pistämään itse elukkaa lihaksi, jos muuten joutuisi olemaan kasvissyöjä. Muut pysäkit olivat abortti, eutanasia, itsemurha ja kuolemantuomio.
Pääsin kuitenkin tänään leiriläisiä lähelle ja istuin päivällisellä pöydässä, jossa oli lisäkseni vain leiriläisiä. Se tuntui hyvälle ja siinä juuri keskusteltiin kuolemasta aika hyvällä fiiliksellä.
Kaiken oleellisen ohjelman jälkeen oltiin pusupainia, saunottiin tiiviisti ja istuttiin iltaa grillillä ja syötiin siinä. Laulettiin paljon, tosi laulava ryhmä. Sitten kun olin lopettelemassa, yksi leiriläispoika kysyi, voisiko soittaa biisin. Kukaan ei osannut sanoja, mutta kaikki keskittyivät kuuntelemaan. Poika lauloi ja soitti Beatlesia todella kauniisti ja oli äärimmäisen rohkea esiintyessään meille.
Ruokailun jälkien siivoaminen oli äärimmäisen tehokasta, kun kaikki tekivät jotain. Sitten mahauduttiin patjoille ja kuunneltiin iltasatu. Postinjaossakin leiriläiset olivat hiljaa, sillä sanoin, että voidaan hyvin jakaa posti aamulla, jos ihmiset eivät osaa olla hiljaa.
Ja kronikoista pitää sanoa vielä sen verran, että olen ihan yllättynyt, että meilkein kaikki on tehneet kronikkansa jo, vaikka yleensä niitä on väännetty vasta lauantaina.. Toisaalta, jos niiden tekemiseltä säästyy aikaa voidaan tehdä jotain kivempaa.
Aamulla herätys on tuntia myöhemmin ja sen tekee kokki. Ja me mennään syömään vasta leiriläisten jälkeen, hauskaa.
Klo on 0.32
NÄYTTÖLEIRI: Torstai, viides leiripäivä: Tulevaisuus
Herätettiin leiriläiset hellästi toivottamalla huomenet ja silittemällä. Aamupalaksi oli oksettavan sinistä kaurapuuroa ja vihreää mehua. Kukaan ei tiennyt ajasta mitään, sillä kellot ja kännykät oli kerätty pois edellisenä iltana.
Juteltiin tulevaisuudesta, miten tämän hetkinen ihminen kehittyy tulevaisuudessa, miten syöminen liikkuminen jne muuttuu sadan tai tuhannen vuoden kuluessa. Leikittiin evoluutioleikkiä ja jaettiin sattumakortit. Keskusteltiin todella hyvä keskustelu omista tulevaisuuksista, mietittiin miten siihen voi vaikuttaa ja pelottaako se yms.
Annettiin neljälle ryhmälle tarinat, joissa oli kertomus 15:sta ensimmäisestä ikävuodesta. Tehtävänä oli tehdä näytelmät näiden kertomusten pohjalta päähenkilöiden tulevaisuuksista. Unohtui sanoa, että tehkää loppuelämä ja kuolemaan saakka. Eivät ole kovin näytteleväistä porukkaa, kolmessa näytelmässä oli vahvasti kristinuskonnollista ja viimeinenkin päätettiin lyhyeen. Esitysten jälkeen kerrottiin miten näille henkilöille kävi ja että nämä tarinoiden tyypit ovatkin tämän leirin ohjaajat. Eivät olleet arvanneet ollenkaan.
Keskusteltiin onnellisuudesta, piirrettiin pienryhmissä elämänkäyrät ja käytiin ne läpi. Oli hyvä herätellä leiriläisiä miettimään omaa historiaansa. Kirjoitettiin kirjeet itselle tulevaisuuteen.
Kahvin jälkeen purettiin lounaalla täytetty seksuaalisuus ja seurustelu –kysely ja juteltiin miten se ihmetytti. Tämä ryhmä on niin juttelevainen. Ne puhuu avoimesti mistä vaan isona ryhmänä.
Hiv-juttu eli aids-leikki oli helmi, se toimi todella, vaikka klamydia laimeni ehkä liikaa. (Kaikilla vesilasit, joku sekoittaa muiden tietämättä yhteen sokeria=klamydia ja toiseen suolaa=hiv.) Se simuloi hyvin tautien leviämistä, sillä jokainen ensin mietti, minkälaisissa seksuaalisissa suhteissa aikoo olla esim parisuhteessa, paljon irtosuhteita tms. Lopuksi käytiin rinki, jossa kerrottiin minkälaisia suhteita oli ollut ja maistettiin oliko suolan tai sokerin makua. Noin puolet olivat saaneet taudit, todennäköisesti useampikin, mutta klamydiaa ei tosiaan oikein maistettu.
Otettiin lyhyesti keskustelua ihastumisesta, rakastumisesta ja seurustelemisesta. Oltiin keskustelua aloitellessa 10 min myöhässä. Keskustelua ei vaan olisi haluttu lopettaa.. oli aihe sitten mikä tahansa. Tämän jälkeen luin mahautuneelle porukalle reginasta naisen unelmia, jonka jälkeen leikittiin moi moi mussukkaa. Ja sitten olikin jo taas syömisen aika.
Seurustelu ja seksuaalisuuskyselyn yhteenveto. Kyselyyn osallistuivat leiriläiset, tiimi ja kokkiEn palauttanut kelloja ja kännyköitä vielä päivällisellä, sillä kukaan ei kaivannut niitä. Nämä ovat ihan ihmeellisiä leiriläisiä, kilttejä ja nauttivatkin ajattomasta päivästä.
Keskusteltiin kysymyslappujen perustellaa suuressa seksigaalassa tytöiltä, pojilta ja tiimiltä mielipiteitä asioihin. Aikaa siihen meni tunti 40 min ja lopusta karsittiin kysymyksiä. Pusupainia leikittiin sitten puoli tuntia yli aikaa, sillä se on niin kivaa. Lopussa kävi vaan niin huonosti, että kun jotenkin ei ollut tullut selkeää käsitystä miten pusupainia täällä leikitään, yksi tiimiläinen rupesin vänkäämään vastaan. Sanoin, että kaikilla pitää olla osallistumismahdollisuus ja mun pitää olla turvallisuuden takia läsnä ja että se on yhteinen leikki. Onneksi tiimiläinen sitten selitti leiriläisille asian lopulta. Tuntuu vaan kurjalta olla paha ilkeä ohjaaja, fiilis meinaan laski kuin lehmän häntä.
Kuvassa pusupainia, olen siinä aika hyväIllalla kun oltiin mahauduttu ja kuunneltiin iltasatua, porukka ei hiljentynyt millään. Teki mieli keskeyttää koko postin jako kesken kaiken. Ehkä huomenna sanon siitä.
Leiriläiset ovat jo nukkumassa sanoi R. Voin kyllä kuvitella, ettei niiden tee mieli nukkua, tunnelma on täällä sellainen.. Yritin vedota järkeen, että on vielä kaksi päivää jäljellä. Huomenna aamulla nähdään onko se toiminut.
Kello on 0.02
NÄYTTÖLEIRI: Keskiviikko, neljäs leiripäivä: Yhteiskunta
Aamulla oli byrokratiasimulaatio. Poikkeuksellisesti kaikki leiriläiset täyttivät ensimmäiseksi kaikki laput ja aamupala venyi yli suunnitellun ajan. Ei mitään kapinahenkeä, ilman mutinoita vaan raapustettiin pyydettyjä tietoja ja haettiin tarvittavia allekirjoituksia.
Yhteiskuntapäivä on hieman hankala, erityisesti kun porukka oli väsynyttä, myös tiimi. Tehtiin ohjaajaparin ja vanhan appari O:n johdolla yhteiskuntia ja vaikuttamisneliö, joka oli kiinnostava.
Kahden jälkeen kokki meni lakkoon, täysin onnistuneesti. Uhkasi lähteä pois kokonaan kun on niin kamalat työolot, ei saa nukkua ja työmäärä on suuri ja siivotontakin on. Hämäys meni täydestä. Kaksi reipasta leiriläistyttöä menivät neuvottelemaan kokin kanssa ehdoista. Jos leiriläiset lupaisivat hiljentyä iltaisin yhdeltätoista ja pitäisivät paikkoja siistimpänä sekä siivoaisivat nyt, niin voisiko kokki jäädä vielä. Multa kyseltiin monta kertaa et onks tää nyt ohjelmanumero ja eikai kokki oikeasti voisi lähteä noin vain?
Täydellinen onnistunut lakko. Leiriläiset olivat niin kilttejä ja siivosivat niin huolellisesti heille annetut tehtävät, jotka organisoin hyvin nopeasti, sillä en ollut varautunut, että mulla olisi siinä joku rooli.
Ennen iltaohjelmaa keräsin seuraavaa päivää varten leiriläisiltä kellot ja kännykät pois. Kukaan ei marissut tai sanonut mitään vastaan. Uskomattomia.
Iltaohjelmassa laulettiin pari laulua ja sen jälkeen oli ohjelmassa luottamusleikki käsimeri. Yksitellen kuljetaan maassamakaavien leiriläisten muodostavan käsijonon yli. Luulen, että se oli aika elämys monelle, luottaa että toiset eivät pudota.
Luottamusharjoitus käsimeriTuntuu ihanalta että mun sanani on täällä laki. Leiriläiset tottelevat niin ihanan herkästi ja tänään olen erityisesti pitänyt äänen poikkeuksellisen matalana, vedonnut järkeen.
Nyt leiriläiset ovat nukkumassa, ihan itsekseen. Kello on 23.55 ja mä olen myös väsynyt. Huomenna on taas vastuuohjelma.
NÄYTTÖLEIRI: Tiistai, kolmas leiripäivä: Päihteet ja riippuvaisuudet
Ensimmäinen vastuuteema käynnistyi tänä aamuna. Leiriläiset herätettiin hauskalla bileherätyksellä, esitettiin tulevamme jatkoille, soitettiin musiikkia, juotiin drinkkejä ja esitettiin vahvaa humalaa/laskuhumalaa. Oli hillittömän hauskaa. Herätys ihan mukavasti johdatteli päivän aiheeseen, joka oli päihteet ja riippuvuudet.
Aloitettiin aamiaisen jälkeen ringillä, jossa kyseltiin mistä kukakin on riippuvainen ja pohdittiin, ovatko nämä oikeasti riippuvaisuuksia. Mietittiin mistä kaikesta voi olla riippuvainen ja miten voi jäädä koukkuun. Keskustelu oli aika rauhallista, vain muutamat olivat äänessä, keskustelu kuitenkin kulki eteenpäin. Leikittiin mummoa ja rollaattoria, jono-hippaa ja festarisimulaatiota.
Kymmeneltä oli vuorossa mitä haluan tältä pilleriltä? joka oli koko tiimille ihan uusi. Yllätyin kuinka hyvin se toimi. Kaikki esittivät toiveita pillereiden suhteen, pyydettiin onnellisuutta, rohkeutta, vilkuttavia sieni –hallusinaatioita, itsevarmuutta, hauskuutta, estottomuutta jne. Tämä toimi hyvänä johdatteluna keskusteluun, jossa mietittii päihteiden käytön hyviä ja huonoja puolia. Appari R kirjoitti paperille niitä, minkä jälkeen luin päihderiippuvaisten kanssa tehdyn nelikentän, jossa oli jos juon hyvät ja huonot puolet sekä jos en juo huonot ja hyvät puolet.
Keskustelua jatkettiin pienryhmissä, jossa käytiin läpi suhtautumista alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan, muiden päihteiden käyttöön ja omia kokemuksia jne. Tunnin verran keskusteltiin ja oltaisiin hyvin voitu jatkaa keskustelua vielä pitempään.
Ihan viimemetreillä pihalla keskustelua vetäessä pihalle ajoi näytön opettaja-arvioitsija. Meillä oli vielä ohjelmassa LSD-simulaatio, jonka R luki ja leiriläiset kuunteli patjoilla maaten. Simulaation jälkeen kyselin tunnelmia. Leiriläiset olivat hyvin päässeet sisälle ja pystyneet kuvittelemaan mielessään simulaation tarinan. Se tuntui hullulta, pelottavalta ja aika jännältä. Koska aikaa oli ruokaan, ohjeistin leiriläiset pihalle leikkimään L:n kanssa jengisotaa ja sillä aikaa minä, opettaja-arvioitsija sekä ohjaajaparini keskusteltiin mun näytön tavoitteista.
Lounaan jälkeen ryhdyin näyttämään ohjaustaitojani opettaja-arvioitsijalle. Ohjeistin päihde-evoluutio-leikin, jota melkein voisi kutsua porttiteorialeikiksi. Leikkiin ei mennyt sitä varattua 15 minuuttia. Lopetin leikin vielä kun kaksi paria olivat leikissä mukana, sillä suurin osa oli jo päässeet pelistä pois ja seuraaminen varmasti meinasi käydä pitkäksi. Jatkettiin suoraan itsekeksityillä huumeilla, joista tehtiin mainospätkät. Selitykseni meni ilmeisesti hieman mönkään, sillä tavoittelin kahta esitystä per ryhmä, positiivista mainosta ja negatiivissävytteistä valistusta. Näytelmät oli ohitse todella lyhyessä ajassa ja kehitin päästäni keskustelun siitä, minkälainen valistus toimii, kenen pitäisi valistaa, ex-narkkarin vai koulun itse päihteistä kokematon terveydenhoitaja.
Tauolla leikittiin jo tutuksi tullutta pupupensashippaa sekä hevihippaa, ennen kuin jatkettiin väittelyillä. Aiheet olivat korkeammat sairaanhoitomaksut päihteitä käyttäville, alkoholi laittomaksi, tietokoneriippuvaiset pakkohoitoon ja huumeet reseptillä apteekista. Olin suunnitellut neljän väittelyn mahtuvan tuntiin siten, että johdattelun jälkeen valmistautumiseen olisi 10 min ja sitten 10 min per jokainen väittely ja siihen jäisi vielä vähän varaa. Leiriläiset olivat mainioita väittelijöitä ja kamalasti jäi sanottavaa, sillä kaikki yleisöstä halusivat esittää kommenttinsa, myös opettaja-arvioitsijani. Väittelyissä oli selkeä 15-vuotiaiden sävy, perustelut olisi olleet ihan erilaisia tietopohjiltaan jos väittelemässä olisi ollut tiimi. Hienoa, joka tapauksessa.
Opettaja-arvioitsija lähti tämän jälkeen ja sanoi kommenteiksi, että mun jokainen ele ohjaustilanteessa kuvastaa mun asemaa ja sitä että tilanne on mun hallinnassani. Sanoi ryhmän olevan helppo ja näkisi mut mielellään ohjaamassa hieman haastavampaa porukkaa, joka haistattelisi keskisormet heiluen. Hyvä fiilis jäi itsellekin omasta suorituksesta.
Kännibileet oli kanssa ihan uusi kokeilu tässä tiimissä. Se toimi hyvin ja ihmiset naukkailivat vesilaseista itselleen humalat. Etukäteen sanoin, ettei ole yhtä oikeaa tapaa esittää humalaa. Suurin osa piti hauskaa ja äänenvoimakkuus nousi, joku eristäytyi, jotkut tappelivat, joku sammui ja lopuksi itkettiin ja lohdutettiin. Keskustelussa todettiin, että aika kivaa saa leikkimällä pelkkää humalaa. Sitten lähdettiin miettimään, mistä muualta kuin päihteistä saadaan rentoutumisen, hyvän olon yms. tunteita..
Kännibileissä oli hillittömän hauskaaRiippuvaisuuspolut olivat sen jälkeen. Toivon että leiriläiset tykkäsivät siitä, sillä koen sen vähän turhaksi rastitehtäväksi. Kukaan ei oikein pysty auttamaan työnarkomaania, urheilu ja seksihulluja.. Saavatko leiriläiset näistä mitään onnistumisen tai ilon tunteita. Tätä pitäisi kehitellä, en ainakaan itse sitä haluaisi jatkossa toteuttaa tällä formaatilla.
Olin aika helpottunut kun oma erityinen teemanvetovastuuni loppui. Mietittiin yhdessä uimista ja aloitettiin ihmissuhdesivuteema puolituntia aiemmin (tämä aika otettiin lyhentämällä tunnin päivällinen puoleen). Sovittiin, että ohjelman jälkeen ja ennen saunaa tehdään retki läheiselle joelle.
Olin ihmissuhde teeman aikana poissa, mutta kuulin, että leiriläiset olivat erittäin levottomia eivätkä enää jaksaneet keskittyä asiaan. Ilmeisesti uimisen odottaminen vaikutti vähän negatiivisesti, vaikka se tekikin erittäin hyvää muuten.
Iltaohjelman aikana sai hyssytellä enemmän leiriläisiä olemaan hiljaa ja rauhoittumaan. Useampi taho (tiimi ja kokki) kehottivat ja painostivat leiriläisiä nukkumaan. Uskon, että tämä eilinen valvominen on kuohuntaa ja testausta, ja että tämä tästä rauhoittuu.
Annettii iltapalaverissa toisillemme palautetta. Tiimini sanoi, että mut voisi laittaa kaappiin ja mennä jossain vaiheessa kysymään mitä kello on, mitä nyt tapahtuu ja multa tulisi tieto kuin tykin suusta. Tiimini sanoi myös, että olen luotettava, että tuntuu että mulla on koko ajan kokonaiskuva mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi. Sain myös kiitosta, että olen ollut ohjaamiseen turva, mutten ole ryöstänyt ainakaan N:n ohjelmaa. Vähän epäselväksi jäi, onko tilanteen haltuun ottaminen tuntunut toisesta vanhasta apparista liian omavaltaiselta. Tiimissä tapahtuu vain herkästi tiedon kulussa ongelmia juuri esim iltaohjelman suhteen, jota ei ole erityisesti määrätty kenellekään vedettäväksi.
Tuntuu hyvältä, että olen päässyt hyvin lähelle sitä, mitä haluan tässä olla. Olen auktoriteetti ilman, että tarvitsee pomottaa ja leiriläiset reagoivat aika pieneenkin ääneen, ainakin vielä. Leijonan merkkihän on se synnynnäinen johtaja. Haluan olla hyvä sellainen.
Kello on 0:07
NÄYTTÖLEIRI: Maanantai, toinen leiripäivä: Erilaisuus ja syrjintä
Leiriläiset olivat kuulemma käyneet nukkumaan melkein heti sen jälkeen, kun ohjaajapari oli käynyt sammuttamassa valot. Pientä hihitystä oli kuulunut, sanoi yksi leiriläispoijista aamiaisella.
Tiimi heräili aamulla vähän unenpöpperöisenä. Leiriläisistä kukaan ei ollut hereillä, mikä oli kiva yllätys. Herätyksestä alkoi pakolaissimulaatio, tiimi herätti huutaen, huivit ja kommandopipot kasvot peittäen, hämmästyneet leiriläiset.
Pakolaissimulaation hellä herätys
Leiriläiset vietiin kellariin, jossa toinen päivää vetävistä uusista appareista (N) oli jo odottamassa. N luki kaksi tarinaa pakolaisista, jotka ovat tulleet Suomeen. Tämän jälkeen leiriläiset vietiin täyttämään hakemuksia. Oikein täytetyn ja hyväksytyn oleskeluluvan jälkeen leiriläiset päästettiin yksitellen syömään.
Kellarissa heti tarinoiden päätyttyä, alkoi leiriläispoika valittamaan huimausta. Yksi vanhemmista appareista (E) pyysi mut luokse ja kertoi siitä. Muut lähtivät ulos ja kehotin poikaa istumaan. Kuulemma näkö katosi hetkeksi kokonaan ja korvissa kohisi. Palautuminen alkoi muutamassa minuutissa ja yhden vesilasillisen jälkeen oltiin jo valmiita siirtymään takaovesta syömään aamupalaa, muiden vielä täyttäessä hakemuksia.
Tuntuu hyvältä, että leiriläiset ja tiimiläiset pitävät mua turvallisena ja luotettavana. Toivottavasti pystyn täyttämään odotukset.
Aamupäivä keskusteltiin rasismista, erilaisuudesta ja koulukiusaamisesta. Mulle ei olisi millään meinannut riittää se puolen tunnin aika, mikä oli annettu oman erilaisuuden ja koulukiusaamiskeskustelun ajaksi. Olisin helposti jutteluttanut ryhmääni pidempään.
Neljän leiriläisen pienryhmä jutteli kanssani mukavasti. Vain yksi ryhmäläisistäni oli kovin hiljainen, tuntui, että hän pohti asioita itsekseen. Luulen, että uudet apparit vetävät keskusteluja hieman liian nopeasti ja säikkyvät hiljaisuutta, vaikka yleensä se kertoo ihmisten ajattelevan.
Edelleen ryhmä tuntuu hyvältä. Leiriläiset ovat tiivistyneet todella nopeasti yhdeksi ryhmäksi. Vapaa-ajalla he saattavat istua koko 16 hengen voimin nukkumatilassa (patjat on levitetty näyttämölle, kaikki 16 mahtuvat sinne juuri ja juuri) ja jutella keskenään.
Tämän päivän vastaavina toimivat uudet apparit N ja L. Päivä on mennyt hyvin tähän saakka. L on vähän höseltäjä ja epävarma, mutta innoissaan. Leikittää mielellään ja tarvisi hyvin valmistellut keskustelun rungot. N on hyvin valmistautunut ja aika varma ohjelman vedon suhteen, silti vähän kyselee ääneen mitä seuraavaksi tehtäisiin.
Vedin formulat keskustelujen välillä. Ja pidin suutani auki keskusteluissa vähän enemmän kuin olin suunnitellut. Kuinka paljon leiriläiset haluavat kuulla meidän kommetteja, kuinka paljon he niitä tarvitsevat? Leiriläiset kuitenkin juttelevat itse aika aktiivisesti, mikä on todella mukavaa.
Lounaan jälkeen oli rasismibileet, jotka olivat hauska keskustelunavaus stereotypioista. Leiriläiset juttelivat todella hyvin ja innokkaasti. Listattiin eri nuorisokulttuureita ja tehtiin näytelmät, joissa aina vuorollaan joku ryhmä oli bussissa, josta puhkesi rengas. Ja renkaan puhkeamiseen sitten suhtauduttiin aina ryhmän näkökulmasta, aika stereotyyppisesti ajateltuna. Hauskoja näytelmiä.
Välipalana oli vammaiskahvit, joiden jälkeen ohjelmassa olikin muutoksia. Seta-vieraiden tulo lykkääntyi, joten leikittiin ja käytiin lehtien elämäntarinoita läpi. Tai itseasiassa minä valmistelin Seta-vieraiden tuloa käymällä kysymyslappuja läpi ja ohjaajapari kävi hakemassa vieraat Turengista.
Seta-vieraana oli transseksuaaliprosessin käynyt nainen sekä hänen bi-pikkusiskonsa. He olivat viime vuoden leirillä ja ehdotin seta-vastaavan apparin R:n pyytämään Rosaa meille vieraaksi. Puolitoista tuntia kului mukavasti ja leiriläisetkin uskalsivat heittää kysymyksiä ihan suoraan vieraille. Purussa vieraita kehuttiin ja monen käsitykset olivat muuttuneet radikaalistikin. Ihmiset olivat odottaneet miehen näköistä vahvasti meikattua naista, jolla on isot kädet. Ihmettelivät kovasti kuinka kumpikin oli onnellisia ja kärsineet niin vähän syrjäytymisestä tai kiusaamisesta. Keskustelua syntyi mukavasti ja hirveän vapautuneesti ottaen kuitenkin aiheen huomioon. Olihan aiheena kuitenkin seksuaalisuus, vaikkakin vähemmistöryhmien osalta.
Leiriläiset alkavat selkeästi olla innoissaan toisistaan. Leikkivät keskenään ja kuohuvat. Haluavat valvoa. Kaksi leiriläistä ovat hieman varovaisia, eivät esimerkiksi mahautuneet iltasadulle ja toinen heistä jättäytyy osassa leikeistä syrjään, mutta seuraa kyllä aktiivisesti vieressä ja ilmoittautuu myös rohkeasti vapaaehtoiseksi joissain leikeissä.
Illalla käytiin jo tiimipalaveria hieman pidempään. Kaikilla tuntuu olevan mukava olo. Epäkohdat joihin kiinnitettiin huomiota oli turvallisuus, sillä leiriläiset (ja nuoremmat apparit) leikkivät aika rajusti pyörätuolilla, joka on salissa. Kaatuvat sen kanssa selälleen, mainitsin asiasta ja joku muukin sanoi, että se tarvitsee laittaa syrjään jos sillä pelleillään.
Ihan pientä ristiriitaisuutta on tullut tiimin kesken muutaman leikin ja pienen siivousehdotuksen aikana leiriläisten edessä. Tämä ei vielä ongelma, enkä usko, että leiriläiset ovat kiinnittäneet siihen huomiota erityisesti. Tämän voisi välttää esimerkiksi sillä, että leikit jota tarvitaan ohjelman täytteeksi, olisi sovittu etukäteen, eikä leiriläisten edessä syntyisi mitäs seuraavaksi? –kysymyksiä.
Ohjaajapari tuli äsken alhaalta. Kuvittelee ääniä niin kuin minäkin. Tai ainakin toivon kovasti, että kuvittelemme.
Kello on 0:35 tiistain puolella.
NÄYTTÖLEIRI: Sunnuntai, ensimmäinen leiripäivä: Tutustuminen
Lähdettiin Helsingistä jo vähän yhdentoista jälkeen. Leiripaikalle päästiin hieman ennen kahta, edellinen leiri oli vielä käynnissä. Leirikirjeessä luki, että leiri alkaa kello 15.30 ja ensimmäinen leiriläinen tuli jo puoli kolmelta. Edellinen tiimi oli jättänyt leiripaikan aika huonoon kuntoon, mikä harmitti kauheasti.
Ensimmäinen leiriläinen tosiaan tuli yllättäen. Niin aikaiseen saapumiseen ei oltu varauduttu ja tempaisin mukaan laukusta frisbeen, jota pihalla sitten heiteltiin auringon porottaessa kuumasti. Leiriläisiä ripotteli tasaisesti aina puoli neljään ja odottelu sujui mukavasti frisbeetä heitellen siihen asti, että väkeä riitti ultimate joukkoeisiin. Vielä ennen virallista leirin aloittamista leikittiin pupupensashippaa.
Vastuuhenkilöinä tänään olivat kaikki kolme uutta apuohjaajaa ja ohjelman teossa heitä oli auttanut yksi vanha apuohjaaja. Valmistelut olivat vähän kehnot, tai sitten olen turhan tarkka. Suunnitelmallisuutta tähän päivään olisi tarvinnut paljon enemmän. Itselleni oli oppimisen paikka, että pystyin antamaan toisille tilaa, vaikka se sitten välillä tarkoittikin sitä, että katseella kysyttiin, mitä seuraavaksi tehdään. Silti mulle annettiin tilaa yleiseen leirin ohjailuun, sellaista kokonaisuuden kontrolloimista. Yritän ottaa rennosti, sillä se vaikuttaa omaankin jaksamiseen.
Pahin moka päivässä oli, kun yksi uusista appareista meni kehottamaan leiriläisiä valvomaan. Olin erityisesti maininnut etukäteen, että jos leiriläiset itse keksii valvoa niin me kehotettaisiin nukkumaan, vedottaisiin järkeen, että jaksavat loppuviikon. Perinteisesti viimeisenä yönä leiriläiset ovat saaneet valvoa, kunhan jaksavat suoriutua loppusiivouksista ja juhlavelvollisuuksista.
Tuntuu silti, että vaikka ohjeistus ynnä muut jutut menivät vähän epäselvästi, leiriläiset ovat ihan innolla mukana. Leiriläiset eivät entuudestaan tunne toisiaan ja heistä onkin jo muodostunut yksi iso porukka. Kommentit ovat innostavia. Mua ja ohjaajapariani kehuttiin jo mukaviksi ohjaajiksi ja tätä leiriä kesän parhaaksi.
Oma roolini on olla pehmeä ja turvallinen, helposti lähestyttävä aikuinen. Viime vuonna olin ainoa ”järjestyksenvalvoja”, mutta tässä tiimissä hyvin jakaantuu ikävistä asioista huomauttaminen. Tosin siihen kehoitinkin tiimiä muutaman kerran. Jää siis enemmän tilaa olla mukava, mutta jämpti. Yritän olla hieman vähemmän äänessä ja olla taustalla. Pyrkimys olisi saada paremmin kontaktia myös yksittäisiin leiriläisiin, mihin ei ole tuntunut ehtivän edellisinä vuosina.
Loppupäivän ohjelma meni aika lonkalta ja päästiin keksimään leikkejä ajan täytteeksi. Iltaohjelma, Prometheusmyytin esittäminen, iltasadun lukeminen ja postin jakaminen aikaistettiin. Jäi paremmin aikaa valmistautua untenmaille, vaikkeivat leiriläiset tahdo malttaa. Uusia ihmisiä on ympärillä, tottakai niiden kanssa haluaisi jutella. Ohjaajaparini kävi äsken sammuttamassa salista valot ja toivottamassa hyvää yötä.
Huominen ei ole vielä ihan selkeä, pitää pitää ohjelma kädessä ja seurailla mukana. Katsoa uusien appareiden kanssa päivää aamulla, jotta tulisi sellainen varma olo, toinen kun heistä ilmaisi epäilyksen pärjäämisen suhteen.
Nyt nukkumaan, että jaksan nousta pakolaissimulaatioon. Kello on nyt 23.29.
NÄYTTÖLEIRI: Pohjustus
Teen näyttöleirini
Prometheus-leirillä. Ilmoittauduin ohjaajaksi vuodenvaihteen jälkeen ja hieman säätöä tuli tästä näytön tekemisestä. Kevään ohjelmaan kuului vain kaksi viikonlopun mittaista koulutusta, sillä olen ennenkin ollut ohjaamassa.
Protulla rekry ryhmä rakensi tiimit tämän kesän leireille ja meille lähetettiin toisistamme tiedot.
Tiimiini kuuluu minun lisäkseni (olen vanhan ohjaajan roolissa, kaksi protuleiriä takana):
Ohjaajaparini 25-vuotias mies
Uudet apparit N ja L, jotka ovat käyneet oman leirin edellisvuonna
Uudet vanhat apparit E ja R, jotka ovat olleet appareina jo kerran
Vanha vanha appari O, joka on ollut kahdella leirillä apparina
Yhteensä meitä on siis seitsemän. Leiripaikalla tiimin lisäksi on kokki ja 16 leiriläistä iältään 14-15 vuotta.
Ohjelmaa on rakennettu kevään aikana yhdessä ja pienissä 2-3 henkilön ryhmissä.
Prometheus-leirillä on jokaiselle päivälle oma teemansa sekä muutama sivuteema, joilla on omat vastuuvetäjänsä.
