tiistaina, kesäkuuta 13, 2006

NÄYTTÖLEIRI: Maanantai, toinen leiripäivä: Erilaisuus ja syrjintä

Leiriläiset olivat kuulemma käyneet nukkumaan melkein heti sen jälkeen, kun ohjaajapari oli käynyt sammuttamassa valot. Pientä hihitystä oli kuulunut, sanoi yksi leiriläispoijista aamiaisella.

Tiimi heräili aamulla vähän unenpöpperöisenä. Leiriläisistä kukaan ei ollut hereillä, mikä oli kiva yllätys. Herätyksestä alkoi pakolaissimulaatio, tiimi herätti huutaen, huivit ja kommandopipot kasvot peittäen, hämmästyneet leiriläiset.


Pakolaissimulaation hellä herätys


Leiriläiset vietiin kellariin, jossa toinen päivää vetävistä uusista appareista (N) oli jo odottamassa. N luki kaksi tarinaa pakolaisista, jotka ovat tulleet Suomeen. Tämän jälkeen leiriläiset vietiin täyttämään hakemuksia. Oikein täytetyn ja hyväksytyn oleskeluluvan jälkeen leiriläiset päästettiin yksitellen syömään.

Kellarissa heti tarinoiden päätyttyä, alkoi leiriläispoika valittamaan huimausta. Yksi vanhemmista appareista (E) pyysi mut luokse ja kertoi siitä. Muut lähtivät ulos ja kehotin poikaa istumaan. Kuulemma näkö katosi hetkeksi kokonaan ja korvissa kohisi. Palautuminen alkoi muutamassa minuutissa ja yhden vesilasillisen jälkeen oltiin jo valmiita siirtymään takaovesta syömään aamupalaa, muiden vielä täyttäessä hakemuksia.

Tuntuu hyvältä, että leiriläiset ja tiimiläiset pitävät mua turvallisena ja luotettavana. Toivottavasti pystyn täyttämään odotukset.

Aamupäivä keskusteltiin rasismista, erilaisuudesta ja koulukiusaamisesta. Mulle ei olisi millään meinannut riittää se puolen tunnin aika, mikä oli annettu oman erilaisuuden ja koulukiusaamiskeskustelun ajaksi. Olisin helposti jutteluttanut ryhmääni pidempään.

Neljän leiriläisen pienryhmä jutteli kanssani mukavasti. Vain yksi ryhmäläisistäni oli kovin hiljainen, tuntui, että hän pohti asioita itsekseen. Luulen, että uudet apparit vetävät keskusteluja hieman liian nopeasti ja säikkyvät hiljaisuutta, vaikka yleensä se kertoo ihmisten ajattelevan.

Edelleen ryhmä tuntuu hyvältä. Leiriläiset ovat tiivistyneet todella nopeasti yhdeksi ryhmäksi. Vapaa-ajalla he saattavat istua koko 16 hengen voimin nukkumatilassa (patjat on levitetty näyttämölle, kaikki 16 mahtuvat sinne juuri ja juuri) ja jutella keskenään.

Tämän päivän vastaavina toimivat uudet apparit N ja L. Päivä on mennyt hyvin tähän saakka. L on vähän höseltäjä ja epävarma, mutta innoissaan. Leikittää mielellään ja tarvisi hyvin valmistellut keskustelun rungot. N on hyvin valmistautunut ja aika varma ohjelman vedon suhteen, silti vähän kyselee ääneen mitä seuraavaksi tehtäisiin.

Vedin formulat keskustelujen välillä. Ja pidin suutani auki keskusteluissa vähän enemmän kuin olin suunnitellut. Kuinka paljon leiriläiset haluavat kuulla meidän kommetteja, kuinka paljon he niitä tarvitsevat? Leiriläiset kuitenkin juttelevat itse aika aktiivisesti, mikä on todella mukavaa.

Lounaan jälkeen oli rasismibileet, jotka olivat hauska keskustelunavaus stereotypioista. Leiriläiset juttelivat todella hyvin ja innokkaasti. Listattiin eri nuorisokulttuureita ja tehtiin näytelmät, joissa aina vuorollaan joku ryhmä oli bussissa, josta puhkesi rengas. Ja renkaan puhkeamiseen sitten suhtauduttiin aina ryhmän näkökulmasta, aika stereotyyppisesti ajateltuna. Hauskoja näytelmiä.

Välipalana oli vammaiskahvit, joiden jälkeen ohjelmassa olikin muutoksia. Seta-vieraiden tulo lykkääntyi, joten leikittiin ja käytiin lehtien elämäntarinoita läpi. Tai itseasiassa minä valmistelin Seta-vieraiden tuloa käymällä kysymyslappuja läpi ja ohjaajapari kävi hakemassa vieraat Turengista.

Seta-vieraana oli transseksuaaliprosessin käynyt nainen sekä hänen bi-pikkusiskonsa. He olivat viime vuoden leirillä ja ehdotin seta-vastaavan apparin R:n pyytämään Rosaa meille vieraaksi. Puolitoista tuntia kului mukavasti ja leiriläisetkin uskalsivat heittää kysymyksiä ihan suoraan vieraille. Purussa vieraita kehuttiin ja monen käsitykset olivat muuttuneet radikaalistikin. Ihmiset olivat odottaneet miehen näköistä vahvasti meikattua naista, jolla on isot kädet. Ihmettelivät kovasti kuinka kumpikin oli onnellisia ja kärsineet niin vähän syrjäytymisestä tai kiusaamisesta. Keskustelua syntyi mukavasti ja hirveän vapautuneesti ottaen kuitenkin aiheen huomioon. Olihan aiheena kuitenkin seksuaalisuus, vaikkakin vähemmistöryhmien osalta.

Leiriläiset alkavat selkeästi olla innoissaan toisistaan. Leikkivät keskenään ja kuohuvat. Haluavat valvoa. Kaksi leiriläistä ovat hieman varovaisia, eivät esimerkiksi mahautuneet iltasadulle ja toinen heistä jättäytyy osassa leikeistä syrjään, mutta seuraa kyllä aktiivisesti vieressä ja ilmoittautuu myös rohkeasti vapaaehtoiseksi joissain leikeissä.

Illalla käytiin jo tiimipalaveria hieman pidempään. Kaikilla tuntuu olevan mukava olo. Epäkohdat joihin kiinnitettiin huomiota oli turvallisuus, sillä leiriläiset (ja nuoremmat apparit) leikkivät aika rajusti pyörätuolilla, joka on salissa. Kaatuvat sen kanssa selälleen, mainitsin asiasta ja joku muukin sanoi, että se tarvitsee laittaa syrjään jos sillä pelleillään.

Ihan pientä ristiriitaisuutta on tullut tiimin kesken muutaman leikin ja pienen siivousehdotuksen aikana leiriläisten edessä. Tämä ei vielä ongelma, enkä usko, että leiriläiset ovat kiinnittäneet siihen huomiota erityisesti. Tämän voisi välttää esimerkiksi sillä, että leikit jota tarvitaan ohjelman täytteeksi, olisi sovittu etukäteen, eikä leiriläisten edessä syntyisi mitäs seuraavaksi? –kysymyksiä.

Ohjaajapari tuli äsken alhaalta. Kuvittelee ääniä niin kuin minäkin. Tai ainakin toivon kovasti, että kuvittelemme.

Kello on 0:35 tiistain puolella.

posted by Anni @ 12:35 ap.