Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

Työssäoppimaan Vallilan vintille

Ensimmäinen päivä takana. En edes arvannut paikkaan tutustuessani viime syksynä, millaiseen kultasuoneen osuin. Paikka vaikutti silloin vain leppoisalta ja rennolta paikalta, jossa on todella hyvä ilmapiiri.

Vallilan vintti on arkitoimintakeskus päihdeongelmaisille, jossa ainoa pakko on olla selvinpäin sisällä ollessaan. Ideana on olla matalan kynnyksen paikkana vaihtoehto kotona yksinolemiselle tai päihtymiselle.

Asiakkaina on eri ikäisiä ihmisiä, muutamasta ei voisi nähdä päällepäin, että mitään ongelmaa on koskaan ollutkaan saati että sellaisen kanssa kamppailisi. Muutama taas näyttää laitapuolen kulkijalta, sillä erotuksella, että tukka ja olemus on puhdas, eikä vanha viina haise. Asiakkaita on tällä hetkellä noin kymmenen. Määrä vaihtelee päivän ja sen mukaan, kuinka kuiva kausi on kullakin meneillään.

Itse työ näyttää siltä, että päivä on pelkkää kahvikupin kanssa hengailua. Jääkaapin ovessa on "lukujärjestys", jossa on tiettyjä viikoittain toistuvia juttuja, kuten teemakeskusteluja, videopajaa ja levyraatia. Osallistuminen on vapaaehtoista. Ohjelman olisi tarkoitus olla lähtöisin asiakkaiden toiveista.

Tänään teemakeskustelun aiheena oli "Miten käytän hermostumisen hyödykseni?". Matti, paikan ainoa työntekijä at the moment, puhui mielikuvien käyttämisestä. Siitä, että meitä on paikalla useampi ihminen, mutta kuinka jokaisen sisällä on erilainen tunnetila (nähdään asioita eri tavalla) ja pyysi sen jälkeen meitä kertomaan mitä eläimiä oltaisiin juuri tämän hetken tunnetilan perusteella. Listattiin positiivisia asioita, joita hermostuminen saa aikaan. Niitä oli esimerkiksi lisä energian ja puhdin saaminen, rajojen asettaminen (mun ei tarvi sietää enempää)ja asioiden näkeminen toiselta kantilta. Mietittiin mikä on normaali määrä hermostumisia ja hermostuvatko kaikki ihmiset ja ovatko rauhallisen oloiset ihmiset vaarallisesti räjähtäviä mielipuolia vai onko heillä vain kyky käsitellä asia muiden huomaamatta. Matti kertoi esimerkiksi, että hän hermostuessaan kysyy aina itseltään "Minkä ikäinen olen nyt?" ja vastaus on kuulemma useimmiten 5-7 -vuotias.

Vintti on ympäristö, jossa näkee osan niistä ongelmista, joita nuorisotyössä olisi tarkoitus ehkäistä. Toimintamallivaihtoehtojen puuttuminen ja tunteiden käsittelyn taito. Joillekin sosiaaliset kohtaamiset, keskustelutuokiot ja päivän lehtien "10 kysymystä" toimivat henkireikänä.

Olen tänään miettinyt mitä oppeja saan tuosta paikasta ja mitä voin sille antaa. Työssäoppimisen teemana on yksilö- ja ryhmänohjaus. Termi ohjaus pitää nähdä tuolla hyvin hienovaraisena. Lähitulevaisuudessa mietitään yhdessä minkälaisia juttuja mulla olisi tarjota, sitten kysellään mikä on asiakkaiden kiinnostus. Tai vaihtoehtoisesti annetaan ohjelman pyöriä, eli askarrellaan itseksemme ja sanotaan että mukaan voi liittyä.. We´ll see.

Ensimmäisen päivän jälkeen olo on erittäin positiivinen. Tämän seitsemän viikon jälkeen olen vähemmän pieni ja naiivi, osaan kohdata ihmisiä paremmin ja ymmärtääkin ehkä hieman enemmän.

posted by Anni @ 5:16 ip.