tiistaina, syyskuuta 27, 2005

IP-KERHO: Viides päivä - sieniä ja keppejä

Tänään mentiin kerholaisten kanssa metsäretkelle. Ryhmässä oli 10 lasta, kaksi puiston ohjaajaa, minä ja erään kerholaisen äiti. Pidin siitä, että sain hieman tarkkailla enemmän, enkä ottaa niin vastuullista ja huolehtivaa roolia. Sydämeni kuitenkin vihdoin suli ryhmälle, kun retkelle lähtiessä yksi pieni poika tarjoutui parikseni ja niin innoissaan hoki ”Anni, Anni” ja kovasti selitti kaikesta.

Pääsin seurailemaan yhden ohjaajan ohjaamista siellä metsässä. Tykkäsin hänen tyylistään. Siinä oli jotain pikkukakkosmaista, joka sai lapset innostumaan. Metsässä loruiltiin oravasta ja pöllöstä sekä etsittiin pitkiä, pieniä ja pulleita asioita. Jotain ihanan puhdasta ja viatonta niissä räkänokissa on. Ehkä se on se vilpitön asenne ja suuri ihmettely ja riemu pienistä asioista. Yksi metsäretken kohokohdista oli eväiden syöminen kalliolla istuen.

Iltapäivällä kierrettiin tiiminvetäjän kanssa puiston aluetta ja otettiin valokuvia valokuvasuunnistusta varten. Yritetään ehtiä toteuttaa suunnistus vielä ennen kuin lähden. Aika haastavia kuvia.

Olen jotenkin todella väsynyt näiden kahden päivän jälkeen. Huomenna tulee 2-vuotiaat kerholaiset, imevätkö ne energiaa vielä enemmän?

1 Comments:

At 21:40, Anonymous Anonyymi said...

Lapset ovat innostuksessaan aivan ihania. Sama lapsenomainen innostus säilyy hyvin läpi elämän, mikäli sitä ei kukaan yritä latistaa matkan varrella. Monilta into valitettavasti ON latistettu. Se on väärin.

Mulla lähti itellä menemään unirytmi ihan sekasin ekan viikonlopun jälkeen. Olen nyt aika väsynyt enkä osaa mennä ajoissa nukkumaan. En tiedä, meninkö ahnehtimaan liikaa hommia, kun lupauduin myös aamupäiväryhmiä katsomaan. Onhan pelkässä IP-kerhossakin jo ihan tarpeeksi.

Siitä ei tullut Sarin kanssa oikein puhetta. Ni omin päin sitte päätin, että isken saman tien useamman kärpäsen yhdellä iskulla.

Jos me oltais pitempi aika siellä IP-kerhoissa, ni varmaan siihen rytmiin alkais vähitellen tottua. Toisaalta kyllä ne kokeneemmatkin ohjaajat välillä väsyvät, ettei sen puoleen. Kovin montaa päivää ei enää oo jäljellä. Kyllähän tämä tästä. Ikävä niitä kyllä tulee (tiiän sen jo nyt).

 

Lähetä kommentti

<< Home