keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

VINTTI: Tarkan euron vartijaksi

Kolmas päivä Vintillä on takana. Tuntuu, että olisin ollut siellä paljon kauemmin kuin kolme päivää. Mihinkään ei oikein kehoteta (työssäoppimisen ohjaajan suunnalta, toinen opiskelijatyttö ja kuntouttavassa työssä oleva nainen ovat sitten ihan toinen juttu), mutta kaikkea saa tehdä. Jos olet innokas tekemään, hommaa kyllä keksitään.

Eilen kysyttiin, että mitä voisi keskiviikkona laittaa ruuaksi, kun keskiviikkona Vintillä kokkaillaan. Tarjosin vaihtoehdoiksi makaroonilaatikkoa ja omaa reseptiäni, kanakeittoa Thaimaalaisittain. Ja koska ruokaidea tuli multa, sain osakseni organisoida ruuanlaiton. Innokkaita apulaisia ei ollut asiakkaista (ruuanlaiton aikana läsnä oli ehkä kaksi asiakasta), joten toinen opiskelija sitten jeesaili sitruunaruohojen ja lisäke riisi-ohrien kanssa.

Ruoka-aineksia käytiin ostamassa aamulla kahvikassan sisällöillä. Keittiön pöydällä on purkki, johon ihmiset laittavat rahaa omantunnon mukaan Vintillä juomistaan kahveistaan. Tosin Vintillä on rahaa varattuna ruokaan, jos purkin sisältö ei riitä. 18 euroa saatiin irti purkista ja 30 eurolla lähdettiin kauppaan. Tarkoitus oli laittaa ruokaa 12 hengelle ja ostaa perustarvikkeita kaappiin. En ole ikinä oikein tehnyt hintavertailua, en ainakaan koskaan noin tarkkaan. Alennuskanaa 9,03 € (2 x 3,49 € + 2,05 €), kilo riisiohraa 1,39 € (en olisi uskonut, että rainbown perusriisit olisivat kalliimpia, mutta olivat ne) sekä kolme 450g pussillista hernemaissipaprikaa 2,49 € (3 x 0,83 €). Lisäksi ostettiin kahvia, juustoa ja sokeria. Keitossa lientä 4 litraa, joten varmaan 6 litran satsi ja 12 hengen lisäkeriisit, hyvin maistui, mutta jäi vielä huomisellekin syötävää.

Hetkittäin huomaan käyttäytyväni kuten uuteen kulttuuriin menemisestä koulussa puhuttiin. Yritän mukautua siihen vähällä rahalla elämisen ajatukseen mikä Vintillä elää. Hävettää se kuinka hyvin itsellä menee, vaikkei moista pitäisi hävetä, enkä usko että asiakkaat mua mitenkään tuomitsisi, onhan niilläkin muutamilla ollut elämässään joskus ihan eri meininki ja hyvät tulot.

Tänään tajusin, että Vintti on ihan kuin nuorisotalo, paitsi ettei nutat ole kai koskaan sosiaalihuollon alaisia. Matti totesi, että useimmilla on jäänyt murrosikä päälle. Same same. Mun työni on melkein samanlaista tuolla kuin nutalla olisi, paitsi ehkä nuorille on helpompi järjestää ohjelmaa kuvittelisin, vapaa-aikaahan nämä päihdeongelmaisetkin tuolla kuluttavat, tulevat tapaamaan ihmisiä. Paitsi, että häiriökäyttäytymistä tai omaisuusvahinkoja ei tuolla taida olla. Jöötä ei tarvitse pitää.

2 Comments:

At 23:00, Anonymous Maria said...

"Hetkittäin huomaan käyttäytyväni kuten uuteen kulttuuriin menemisestä koulussa puhuttiin. Yritän mukautua siihen vähällä rahalla elämisen ajatukseen mikä Vintillä elää. Hävettää se kuinka hyvin itsellä menee, vaikkei moista pitäisi hävetä, enkä usko että asiakkaat mua mitenkään tuomitsisi, onhan niilläkin muutamilla ollut elämässään joskus ihan eri meininki ja hyvät tulot."

- Mulle tulee itelle välillä kanssa samanlainen olo. En yleensäkään tykkää kauheesti puhua raha-asioista siinä mielessä, että "mulla on näin paljon rahaa" tms. (Eipä mulla kyllä ole hirveesti rahaa, että en miä tollasta voiskaan sanoa.) Ennemmin olen -hys hys- ja kuuntelen muiden ajatuksia heidän omasta taloudellisesta tilanteestaan.

Varmaan meillä menee tietyllä tavalla paremmin juuri taloudellisessa mielessä kuin joillain muilla, mutta ei raha minust tee ihmistä. Voisko jopa sanoa, että rahan puute tekee ihmisen? No juu... Aika kaukaa haettua, mutta joskus sitä miettii tällaisia ajatuksia.

Niin ja tosiaan... Ehkä pitäis vaan luottaa siihen, että kyllä ihmiset sanoo, jos esim. mun taloudellinen tilanteeni häiritsee kovasti. Jos ei kukaan sano mitään, niin sitten asia ei joko häiritse niitä tai sitte häiritsee (siinä tapauksessa se on jokaisen oma ongelma - ei mun, jos kukaan ei mitään sano).

Joitain saattaa häiritä enemmän se, että jos rupeaa liikaa ns. kurjistelemaan myötätunnosta...? (En tosiaan tarkota nyt sua huom huom, ku ihan yleisesti nyt sanon näitä juttuja.) Siksi koetan ite ainaki ennemmin olla hiljaa ku pitää kovaa mekkalaa itestäni.

 
At 12:13, Blogger anni said...

Täällä tuntuu tuo ero korostuvan erityisesti, sillä asiakkaat käyvät hurstilla, pelastusarmejalla ja vaikka missä hakemassa ilmaista ruokaa kun taas minä kauppaan mennessäni lataan koriin tavaraa paljon miettimättä ja kassalla törmään 15-20 euron laskuun.

En usko, että asiakkaita asia häiritsee, huomaan vaan itsessäni sitä varovaisuutta tiettyjen asioiden esilletuomisessa. Ja se on hassua. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home