keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

ALLI: Itsearviointi - Kehittämishanke: elävä kirjasto Helsingin kirjamessuille

Alla tiivistetty itsearviointi ilman kehitysideoita..

ALUKSI


Tein näyttöni järjestämällä elävän kirjaston Helsingin kirjamessuille 25.-28.10.2007. Elävä kirjasto oli auki messujen jokaisena päivänä kolmesta neljään tuntiin, jolloin lainasimme ihmisille sukupuoli-, seksuaali- ja muita vähemmistöjä sekä nuorisokulttuureja edustavia eläviä kirjoja 20 minuutin keskustelua varten. Ideana oli tarjota kohtaamisia sellaisten ihmisryhmien edustajien kanssa, joihin lainaajilla ei ole omassa elämässään kosketusta sekä rikkoa ennakkoluuloja ja stereotypioita.

Tässä itsearvioinnissa pohdin Helsingin kirjamessuilla järjestetyn elävän kirjaston onnistumista sekä arvioin omaa työtäni.

Näytössä monikulttuurisuutta oli tuoda esiin eri nuoriso-, vähemmistö- ja etnisiä kulttuureja edustavia ihmisiä ja antaa ihmisille mahdollisuus päästä vuorovaikutukseen heidän kanssaan. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan erilaisiin ihmisiin on mahdollisuus karsia pelkoja ja näin vähentää vihaa. Kas tuo homo onkin ihan normaali ihminen ja vanhempi, eikä heti tarraamassa kiinni! Tai että liikuntavammainen vain liikkuu eri tavalla, mutta käy töissä ja elää muutenkin ihan normaalia elämää. Eikä nuo transsukupuoliset olekaan onnettomia ja haluaisi muuttaa elämäänsä muunlaiseksi.. Näillä kokemuksilla voidaan levittää suvaitsevaisuutta. Monikulttuurisuus ei ole pelkästään maahanmuuttavia ja valtaväestöä koskettava sana, vaan se koskettaa meitä kaikkia erilaisia, eritavalla ajattelevia ja eläviä. Muita ymmärtämällä meidän helpompi elää ja olla naapureina, työkavereina tai satunnaisina vastaantulijoina.


NÄYTTÖSUUNNITELMAN JA TEHTÄVIEN ARVIOINTI

Messuosaston rakentaminen

Olin nähnyt messuosaston pohjakuvan etukäteen ja yhdessä oli mietitty lukusalin ja ”kirjahyllyjen” sijoittelua. Messuosasto syntyi ilman sen suurempaa pohdintaa. Etukäteen oli sovittu, että Setalta tulee tuoleja lukusaliin ja Mirellan kanssa hoidimme vielä paikalle pieniä pöytiä sekä Allianssista tuoleja kirjoille. Rakensimme messuosaston Mirellan kanssa myöhään keskiviikkoiltana noin kahdessa tunnissa. Saimme luotua ankeasta kopista viihtyisän ja erityisen kotoisa siitä tuli, kun kirjat ja muu elävän kirjaston henkilökunta saapui paikalle.

Elävien kirjojen hankkiminen kirjastoon

Eläviä kirjoja meillä oli neljän päivän aikana yhteensä 36 henkilöä, joista osa oli päivän tai kaksi ja muutama jopa neljänä päivänä. Näistä henkilöistä minä sain mukaan 12, Seta 11 ja loput rekrytoitiin jonkun muun tiimissä työskentelevän kautta. Taustalla oli tavoite tuoda kirjamessuille nuoria kirjoja eri vähemmistöistä (vammaisryhmät, etniset vähemmistöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä nuorisokulttuureista. Kirjavalikoimaan vaikuttavat hyvin paljon työntekijöiden omat kontaktiverkostot.

Yhteyshenkilönä toimiminen

Hyvin paljon aikaa meni yhteydenpitoon ja sähköpostien kirjoittamiseen. Tässä kohtaa haluan viitata herkkyyden tärkeyteen, joka oli yksi suuri syy, miksi kaikkien elävään kirjastoon liittyvien viestien kirjoittamiseen meni vielä hieman normaalia enemmän aikaa.

Muita asioita, joita tuli prosessin aikana vastaan

Lukiessani Mirellan minulle välittämään messukeskuksesta lähetettyä tiedotetta järjestäjille huomasin siinä puhuttavan lehdistötiedotteesta ja tapahtumainfosta. Keskustellessani niistä sain kuulla, että minun tehtäväni on kirjoittaa teksti ja sen jälkeen tiedottaja käy ne läpi.

Oli kyllä opettavaista kirjoittaa tekstiä elävä kirjasto –esitteeseen, lehdistötiedotteeseen (tämä tuli täytenä yllätyksenä minun tehtäväkseni) ja kaikkiin viesteihin, joita lähettelin elävän kirjaston kirjoja etsiessäni ja asioista tiedottaessani. Kun oli pähkäillyt tekstejä ja sanamuotoja, tuntui, että teksti soljuu sormista paljon helpommin ja samalla joutui miettimään itse metodia. Hyvä keino päästä enemmän sisälle elävään kirjastoon, mutta kuitenkin melko haastava.

Käytännön järjestelyt messuilla

Elävä kirjasto oli auki 3-4 tuntia kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä tuli valmistelujen kanssa kiire ja elävän kirjaston auetessa minä ja toinen työssäoppija lähdettiin muualle askartelemaan loput kirjallisuusluettelokansiot valmiiksi. Valmistelimme myös seuraavien päivien kirjallisuusluetteloiden sivut päivien mukaan, jotta olisi mahdollisimman helppoa vaihtaa kirjallisuusluettelot paikalla olevia kirjoja vastaaviksi.

Käytännön asioista huolehtiminen painoittui enemmän aamuun, kun messut aukesivat, sekä heti ennen ja jälkeen elävän kirjaston. Messujen avauduttua pääovelle piti toimittaa nimilista ja kulkukortit, jotta kirjat ja kirjastonhoitajat pääsevät sisälle. Ennen kirjaston aukeamista otin kirjoja vastaan osastolla, vaihdoin muutaman sanan, annoin elävä kirjasto -t-paitoja puettavaksi päälle ja jaoin ruokakuponkeja. Käytiin yhdessä ennen elävän kirjaston aukeamista läpi jokaisen kirjan roolit, asiat joista kirjojen pitää huolehtia(aikataulut ja ilmoittautuminen kirjastonhoitajille) ja päivien kulku. Elävän kirjaston jälkeen purettiin yhdessä tunnelmia päivästä ja kirjat pääsivät kertomaan kokemuksiaan eri lainaajista ja kysymyksistä.

Vaikka tekemistä riitti, yllätyin työn vähyydestä elävän kirjaston ollessa auki. Juoksevia asioita ei juuri ollut ja pääsin taustalla tekemisen sijaan tekemään elävää kirjastoa työskentelemällä kirjastonhoitajana eli markkinoimaan kirjastoa osaston ohi kulkeville sekä pitämään huolta lainauslistasta. Muut työt sijoittuivat enemmän elävän kirjaston ympärille.

Aikataulusta ja elävien kirjojen ja kirjastonhoitajien hyvinvoinnista huolehtiminen

Aikataulut menivät hyvin omalla painollaan. Elävien kirjojen ja kirjastohoitajien hyvinvoinnista huolehtiminen oli lähinnä jutustelua, fiilisten kartoittamista ja turvallisen ilmapiirin luomista. Mitään ongelmia tai kriisitilanteita ei tullut. Eräällä kirjalla oli hankala lukija, joka tuli esittämään tahallaan kärkeviä ja ilkeitä kommentteja vain lopuksi kertoakseen edustavansa samaa vähemmistöryhmää ja testanneensa kirjaa. Tämä oli esimerkiksi sellainen tilanne, joka vaati kirjaa pitämään pienen tauon ja keskustelemaan asiasta. Hyvin tärkeää onkin juuri se, että kirja saa puhua tarpeeksi kokemuksistaan haastavien lainojen jälkeen.

Arviointilomakkeiden kerääminen lukijoilta ja kirjoilta.

Jaoin Mirellan kanssa lomakkeet kirjoille ja keräsimme ne yhdessä. Muut kirjastonhoitajat olivat hyvin aktiivisia muistuttamaan lukijoita lomakkeiden täyttämisestä. Messujen lopussa keräsin paperit yhteen ja ne lajiteltiin lukijoiden ja kirjojen pinoiksi.

Messujen jälkeen elävän kirjaston onnistumisen arviointia

Käytiin keskusteluja ja oltiin hyvin tyytyväisiä siihen miten elävä kirjasto onnistui kirjamessuilla. Lainoja oli yhteensä 164 neljän päivän aikana, mikä on oikein hyvä määrä. Yksinkään kirja ei jäänyt kokonaan lainaamatta, mutta suosio jakautui epätasaisesti ja osa kirjoista olisi kaivannut enemmän lukijoita. On siis aina hyvä miettiä, minkälaiset kirjat tulevat luetuiksi ilman, että kirjastonhoitajien pitää lähes säälillä heidät kaupata lukijoille. Tässä siis kannattaa katsoa aikaisempien elävien kirjastojen tilastoja. Tosin jossain lukematta jäänyt kirja on saattanut olla toisen paikan suosikki.

Muita messujen jälkeen tulleita tehtäviä

Tehtäviini kuului myös purkaa palautteet ja tehdä niistä yhteenveto. Harmittaa, että asioita jäi kesken, sillä en ollut osannut arvioida kuinka paljon aikaa tulisi menemään seminaareissa ja kokouksissa, jotka tulivat vähän yllättäen ohjelmaani. En myöskään osannut arvioida, kuinka pitkään palautteiden purkamiseen voi mennä aikaa. Pyrin kuitenkin jättämään kaiken siihen pisteeseen, että siitä on helppo muiden saada selkoa ja viimeistellä yhteenveto.

Palautteet ovat hyvin tärkeitä elävän kirjaston kehittämisen kannalta sekä arvokasta palautetta elävä kirjasto –tiimille järjestelyiden onnistumisesta..


TAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN

Ensimmäisenä tavoitteenani oli tuoda esiin Helsingin kirjamessujen elävässä kirjastossa vähemmistöjä ja eri nuorisokulttuurien edustajia moninaisesti kiinnostavalla kirjavalikoimalla ja saada paljon lainauksia sekä tehdä menetelmää tutuksi.

Kirjavalikoima oli laaja ja monipuolinen. Itse olisin kaivannut kirjavalikoimaan enemmän etnistä taustaa olevia kirjoja. Muslimi-, maahanmuuttaja- ja venäläiskirja olivat hyvin suosittuja. Valitettavasti omat kontaktini eivät vielä sisällä esim. maahanmuuttaja verkostoja.

Henkilökohtaisista tavoitteista ensimmäisenä oli viedä koko tapahtuma kunnialla läpi, oppia samalla lisää elävä kirjasto ‑menetelmästä ja tapahtuman järjestämisestä sekä näyttää, että olen joka suhteessa valmis tekemään näitä asioita työkseni.

Saavutin tavoitteeni tässä osin täysin. Opin valtavasti elävän kirjaston järjestämisestä ja itse menetelmästä. Tunnen olevani valmis ja hallitsen hyvin tapahtuman järjestämisen alusta loppuun saakka.

Halusin myös oppia herkkyyttä toimia erilaisten vähemmistöryhmien kanssa. Erityisesti elävän kirjaston yhteydessä haasteena oli ja on jatkossa se, miten ilmaista vähemmistöryhmän erityispiirrettä ilman, että saa sen kuulostamaan varovaisuuttaan loukkaavalta. Esimerkiksi elävien kirjojen hankkimisessa nämä ryhmien erityispiirteet ovat olennaisia.

Tiedostin hyvin tämän herkkyyden tarpeen ja osasin ottaa hyvin huomioon erityisryhmien tarpeita. Vain yksi kirjoista toi esiin mielipahansa ja tämänkin ennen elävän kirjaston alkamista. Koulutuksessa pyydettiin jokaista kirjaa kirjoittamaan neljästä seitsemän stereotypiaa, joita usein kohdistuu hänen edustamaansa ihmisryhmää kohtaan. Tässä ohessa ei oltu kerrottu, että stereotypialistaa tullaan mahdollisesti muokkaamaan tiimin puolesta. Turhaa pahaa mieltä syntyi, kun eräs kirja loukkaantui stereotypialistan muokkaamisesta ja siitä, että sieltä puuttui hänen kirjoittamiaan stereotypioita. Asiasta olisi vältytty, jos olisi etukäteen muistettu kertoa, että tiimi käy stereotypiat läpi ja muokkaa niitä tarpeen mukaan.

Pahoittelin asiaa ja kerroin sen olevan meidän virheemme, kun emme muistaneet kertoa. Yritin myös selittää, miksi oli tarvetta muokata tekstejä. Tilaa on yhdessä paperissa rajallisesti, iso ja selkeä teksti on helpommin luettavissa ja stereotypioiden pitäisi toimia lukijoiden kiinnostuksen ja ajatusten herättäjinä. Silti loppupalautteessa kirja oli vielä asiasta pahoillaan.


YHTEENVETO

Elävän kirjaston järjestäminen oli positiivinen kokemus. Näyttösuunnitelmaa kirjoittaessani ja sen palauttamisen jälkeen tuli useita yllättäviä töitä, joihin en ollut osannut varautua ja joita muutkaan eivät olleet tiedostaneet tai eivät olleet niistä minulle kertoneet. Nämä olivat haastavia ja hyviä kokemuksia, sillä yleensä kaikessa tulee vastaan yllättäviä tilanteita ja tehtäviä, jotka tarvitsee saada hoidetuksi.

Elävän kirjaston suunnittelun aloittaminen ei päässyt minun osaltani alusta asti ehkä ansaitsemaansa vauhtiin. Ihmisillä taisi olla kiirettä ja palaveria lykättiin pidemmälle sekä oma sairairastumiseni vei aikaa elävältä kirjastolta. Kirjojen hankkiminen pitäisi osata aloittaa tarpeeksi ajoissa. Ongelmana oli, että yksi tiimin jäsen oli lupaillut hankkia kirjoja tahoiltansa (palaverissa ennen kuin tulin kuvioihin), mutta hän ei ollut fyysisesti läsnä eikä muilta tehtäviltään päässyt osallistumaan aktiivisesti. Mielestäni liian pitkään jätettiin kirjojen rekrytointia hänen varaansa, ennen kuin lähdimme etsimään ihmisiä kirjoiksi elävä kirjasto –sähköpostilistalta sekä omilta tahoiltamme. Muut tiimin jäsenet olivat myös hyvin kiireisiä ja tuntui, että elävä kirjasto oli heille vain sivuprojekti muiden töiden ohessa, mikä varmaan onkin totta ja realistista työn arjessa.

Tiimissä haastavuutta toi se, että kokenut elävä kirjasto –tapahtumien järjestäjä ei ollut juurikaan paikalla ja suunnitelmia ja päätöksiä tehtiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat uusia elävän kirjaston parissa. Muutaman kerran harmitti, kun viime metreillä mukaan ehtinyt konkari kertoi miten asioita tehdään ja olin jo ehtinyt suunnitella niitä. Konkarin tietous varmasti helpotti lopulta työtäni, mutta olisin halunnut kuulla asioista aiemmin. Tunsin, että olin tehnyt asioita ja suunnitelmia turhaan. Mietin myös jälkikäteen, miten olisin onnistunut ilman neuvoja ja jäikö jostain virheestä oppimatta. Tähän ei voi kuin todeta, että ihanteellista olisi ollut, että joko koko tiimi olisi ollut kaikissa tapaamisissa tai konkari olisi ollut mukana alusta asti perehdyttämisessäni.

Tapahtuman järjestäminen oli tuttua ja luontevaa, koska olen työskennellyt niin paljon leireillä. Elävän kirjaston järjestäminen oli hyvin samankaltaista, vaikka joissain asioissa, esim. organisoimisessa ja tiedottamisessa joutui ajattelemaan paljon laajemmin ja muuttuvia tekijöitä (esim. kirjat ja lainaajat) oli paljon enemmän.

Elävän kirjaston yhteydessä on tullut esiin itseilmaisun haastavuus. Aihe on herkkä ja varsinkin elävinä kirjoina toimivien kanssa puhutaan heidän persoonaansa lähellä olevista asioista, joten pitää todella pohtia millaisia sanamuotoja käyttää. Toisaalta pohtiessaan on liukkailla jäillä ja on siksi varottava, ettei mene ylivarovaisuuden puolelle. Jos liikaa yrittää puheitaan silotella voi lopulta loukata yhtä paljon kuin puhumalla suoraan. Itse olen vielä persoonaltani jossain kohdin melko suora ja saatan käyttää rajujakin ilmaisuja, joita on helppo tulkita väärin, jos minua ei tunne hyvin.

Kirjojen perehdytyksessä pitäisi olla hyvin selkeät ohjeet ja kuvaus kirjojen stereotypialistoista. Vaikka stereotypioiden ei kuulu menetelmän mukaan olla kirjoista itsestään vaan heidän edustamastaan ryhmästä, tulee näistä stereotypioista helposti hyvin henkilökohtaisia. Kirjat pitäisi saada edes jollain tasolla ymmärtämään, mikä merkitys on sillä, että tiimi käy listat läpi, muokkaa niitä ja tekee niistä paremmin myyviä, vaikka lopulta aina kysytään kirjoilta, hyväksyvätkö he listan.

Ja vielä lopuksi..

Tämä on ollut antoisaa. Olen ollut innostunut ja motivoitunut, eikä asioihin tarttuminen ole pelottanut minua. Tai jos joku onkin, olen saanut sen hoidettua nielemällä pelkoni ja tarttumalla tehtävään. Olen tehnyt vastuulleni annettuja tehtäviä ja sellaisiakin tehtäviä, mitä minulta ei ehkä ole odotettu. Osaan toimia ryhmässä, huomioida muita ja antaa tilaa tai ottaa sitä tarpeen vaatiessa. Vahvuuksiani on vahva organisointikyky, tilanne haltuun –asenne, tietoteknisesti laaja osaaminen sekä projektin hahmottaminen ja hallinta.

Huomiota pitää jatkossa kiinnittää erityisesti omien voimien riittämiseen ja siihen, kuinka loppuun asti pitää asioita viilata vai onko jo riittävän hyvä. Myös ammattikielen ymmärtäminen ja ammattienglannin oppiminen ovat asioita, jotka varmasti tulevat esiin ja kehittyvät työelämässä.

Tunnisteet: , , , , ,