keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

LASTENKOTI: Hektistä menoa

Viiden päivän vapaiden jälkeen olin johtajan ja emännän kanssa aamuvuorossa. Kun meitä oli niin monta, johtaja hoiti toimistopuolen ja emännällä ja mulla oli aikaa kaikkeen muuhun, ei askaretta hirveästi ollut. Oli mukava kun lähetettiin asioille.

Yhden lapsen terveysasemalta lainassa ollut PEF-mittari piti palauttaa ja samalla reissulla hoituisi useampikin asia. Reittipalvelun vilkaisu netistä, kassasta rahaa ja emännältä kauppalappu. Kävin ostamassa rimaa, viemässä PEF-mittarin terveysasemalle ja paluumatkalla kaupassa. Oli kiva ajella itselle uudella autolla, vaikka niin kuin aina vieraan auton kanssa, kytkin on niin erilainen, että auto väkisinkin sammuu johonkin risteykseen tai valoihin.

Taloon palattuani imurointia ja pölyjen pyyhintää, sitten lounas ja emännän tekemät juuri uunista otetut sämpylät. Lapsia alkoi ripotella koulusta puolen päivän jälkeen. Pojilla oli vähän levottomuutta ilmassa. Pelaaminen oli taas ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena.

Hiljaisen aikana kävin heittämässä yhden pojan treeneihin.

Päivä oli aika rauhallinen kaiken kaikkiaan. Pojissa oli sitä levottomuutta ja etenkin yhdessä veijarissa, joka pomppi vieterinä pitkin seiniä. Naureskelin, että vähän on virtaa. Olisi tehnyt mieli kokeilla jollain porkkanalla saada poika istumaan hiljaa paikallaan viisi minuuttia, jätin koittamatta ja ho sanoi, ettei sellasta porkkanaa olisikaan, että poika paikallaan olisi.

Poika, jonka isä kuoli, oli paljon kiinni aikuisissa ja vähän ylikierroksilla. Ilmeisesti liikaa menoa ja pyöritystä. Poika kyseli taas montako vuoroa on jäljellä ja mietti, pitäisikö mun saada läksiäislahja. Hellyyttävä ajatus. Sanoin, että ehkä voitaisiin herkutella mun viimeisenä päivänä.

On ollut aika helppo työskennellä talossa opettajan ja ho:n kanssa noin puolitoista viikkoa sitten käymäni keskustelun jälkeen. En ole stressannut enää olemisesta. Harmitti, että rapsa meni vähän ohi mun osalta, sillä tykkään niistä tilanteista kun kuulee ja pääsee puhumaan muiden aikuisten kanssa. Se on ehkä sellanen osa harjottelijana olemista, tarvitsisi melkein päivittäin puida arkisiakin tilanteita. Pelkkä paperille purkaminen ei tuo kaivattua vuorovaikutusta. No huomenna on ho:n kanssa palautekeskustelu ja vähän jännittää.

Tunnisteet: ,