Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

LASTENKOTI: Onks sulla joku ongelma?

Maanantai aamu alkoi väsyneesti. Tuntuu typerältä, ettei ole tähän mennessä vielä oppinut, että elämässä kaikki on helpompaa kun on yönsä nukkunut kunnolla.

Kun tulin töihin suurin osa lapsista oli jo lähtenyt kouluun. Työvuorossa oli mun lisäksi nainen, joka on sijaistanut täällä ennenkin. Ihan hyvä juttu, sillä ho:n kanssa tulee mentyä hänen perässään ja odotettua, että hän sanoo ja vastaa tilanteisiin.

Kolme lasta kävi aamupalalla, muut olivat jo menneet. Väsymystä näkyi mun lisäksi lapsien kasvoilla. Jutusteluakin syntyi ja kun unihiekat olivat karisseet silmistä näkyi kasvoilla oikein yllättävää iloisuutta. Viittä vaille yhdeksän iloinen poika pyysi päästä tietokoneelle. Täällä on sovittu, ettei ennen yhdeksää pelata tietokoneella eikä pleikalla. Sanoin, ettei kello ole vielä yhdeksää ja poika istui kiltisti odottamaan viimeisiä minuutteja. En olisi uskonut, että noin helpolla menee. Istuttiin yhden tytön kanssa sohvalla ja katseltiin jotain aamuohjelmaa, kouluunlähtöä sai patistella vähän.

Muuten päivä meni siivotessa koko talo, lasten kansioita lukiessa ja sijaisen kanssa jutustellessa.

Kahdelta tulivat iltavuorolaiset eli emäntä ja mulle uusi miespuolinen ohjaaja, valmistunut samasta opinahjosta mistä mun pitäisi tänä vuonna valmistua. Valmisteltiin välipala ja muutama koululainen palaili. Torstainen neulojakaverini pyysi mua katsomaan onko tehnyt pipoonsa virheitä ja oli muutenkin vähän huomionkipeä, mikä ei kuulemma uutta hänen kohdallaan. Ilmeisesti viikonloppuna oli tarttunut matkaan uusi lausahdus ”Onks sulla joku ongelma?”, kun sitä jatkuvasti kysyttiin joka tilanteessa.

Hiljaisen tunnin aikana käytiin ohjaajien välillä tiedonsiirto eli raportointi viikonlopulta saakka. Ei mitään mullistavaa. Hiljaisen jälkeen kävin tarkistamassa yhden pojan läksyt, mikä aluksi tuntui hurjalta. En onneksi joutunut tarkastamaan matematiikan tehtäviä, kun ne seuraavalla tunnilla käydään opettajan kanssa läpi. Paikalla olevat pojat olivat kovin levottomia. Nälkäiset lapset kerääntyivät ruokapöytään samalla kun minä kiskoin kumpparit jalkaan ja lähdin kotia kohti.

Tunnisteet: lastenkoti, työssäoppiminen

posted by Anni @ 4:32 ip.