Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

LASTENKOTI: Hei, olen olemassa

Toisen työpäivän aamuna oli vaikeaa. Olin väsynyt ja vähän irrallaan ja hukassa, enkä tiennyt missä mun olisi pitänyt olla ja mitä tehdä. Istuskelin aamupalapöydässä teemukin kanssa, lapsia oli, tuli ja meni. Joku vastasi mulle huomeneen tai moikkaukseen, toisille olin ilmaa. Lapset jännittivät mua, koska keskenäinen jutustelu oli vaisua, mutta kun joku muu aikuinen tuli paikalle äänenvoimakkuus nousi ja tarinaakin riitti. Jossain vaiheessa viereeni istahti eilen sairaana kotosalla ollut tyttö ja rupesi juttelemaan niitä näitä.Vastatessani siihen, mistä huivini on peräisin sain kuulla kovaäänisen ja riemukkaan kommentin ”LOL!”* Tähän tämä nuorison puhekieli on mennyt ja naureskelin sisäisesti.

Kun aamupalatarvikkeet oli korjattu, istuskelin lukemaan laatukansiosta lastensuojelulakia, YK:n lasten oikeuksia ja talon toimintaa määrittäviä rakenteita. Silmät meinasivat lurpsahdella ja tekstin sisäistäminen oli vaikeaa. Onneksi välillä sai puuhaa, valion lähetyksen purkamista ja rikkinäisen sohvan kanssa askartelua. Imuroiminen ja lattianpesu oli se mikä vihdoin herätti. Lattiapinta-alaa on paljon!

Iltapäivällä ho lähti ostoksille ja jätti mut kahden tehtävän ja johtajan kanssa taloon. Tein salaatin päivällistä odottamaan ja sen jälkeen pääsin harjoittelemaan raportin kirjoittamista yhdestä lapsesta. Laiteltiin välipalaa tarjolle lasten koulusta tuloa odotellessa ja varmaan se, että olin keittiössä puuhastelemassa oli se, joka sai mut vähän näkymään osana talon elämää.. Mun puheeseen jopa reagoitiin ja mulle vastattiin. Mun olemassa olo siis huomattiin.

Jätin toimiston pöydälle huovutettuja elukoita, joita lapset, erityisesti pojat, ihastelivat (ilmeisti harvinaista). Voitaisiin koittaa neulahuovuttamista, pitkäpinnaisten ja pikkutarkkojen kanssa footbagien tekoa ja ison vanulla täytetyn pallon voisi tehdä samalla footbagin kaavalla (”niitä ei sitten satu kun ne heittelee sillä toisiaan”).

Huomenna vapaa ja seuraava vuoro torstaina. Yövuoro, jossa ei nukuta. Kehoitettiin varautumaan käsitöillä ja lukemisella. Huominen päivä meneekin mukavasti näyttöjuttujen parissa ja ilta myös.

Tunnisteet: lastenkoti, työssäoppiminen

posted by Anni @ 5:11 ip.