Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

KV: Melkein matkalla kotiin

Haikeaa oli jättää Bali: ranta, aurinko, aallot, uudet ystävät ja hymyilevät ihmiset.

Sri ja Teti olivat meitä vastassa torstaina aamukuudelta Yogyassa . Yöunet jäivät vähiin. Matkalla Keletin kylään katsastettiin Bodobudur, joka on valtava buddhalaisten temppeli.

Torstai aamuna kuultiin, että joulujuhlan ajankohtaa on muutettu. Alunperin oli puhuttu sunnuntaista, kymmenennestä päivästä. Nyt joulujuhla onkin maanantaina, samana päivänä jolloin meillä on lento Jakartaan. Muutos johtui jostain pastorista ja se tuli tietoon noin pari viikkoa sitten. Kukaan ei ilmoittanut meille. Lentoliput ja hotelli maksettu valmiiksi, eikä enää ole mahdollisuuksia tehdä muutoksia niihin. Meiltä jää joulujuhla väliin ja joulujuhla oli se syy, miksi alunperin lähdettiin romplaamaan aikatauluja tämän harjoittelun osalta.

Eilinen päivä meni ommellessa. Jenni korjasi yhden nuken ja pesi sen ja tehtiin sille vaatteet. Jenni ompeli housuja ja minä takin, eikä olla koskaan tehty mitään vastaavaan kumpikaan. Jälki näyttää hienolta. Kukaan vaan ei näe sitä, että ollaan tehty jotain ja se syö motivaatiota. Lapsilla on koulu ja askareet. Jenni kysyi Annaliisalta, leikitäänkö ja vastaukseksi tuli, ettei se tiedä, koska on väsynyt. Kun illalla Annaliisa kysyi lapsilta leikitäänkö, siltäkin tuli vastaukseksi ei. Ainoa mitä on tehnyt mieli tehdä on maata sängyssä romaanin kanssa ja odottaa, että lähtö koittaisi.

Lastenkoti on koristeltu jouluisiksi, mutta tunnelma on silti aika vaisu. Perjantaina kun lapset harjoittelivat joulujuhlaan laulut olivat ilottomia ja jalat laahasivat maata näytelmässä. Toivottavasti saataisiin vielä jaettua muutama hauska hetki yhdessä, ettei jäisi ihan synkeät fiilikset näistä viimeisistä päivistä.

Tänään on sunnuntai ja on ihana fiilis, kun tietää että on tekemistä. Voi pakkailla ja siistiä kämppää, Sritä saa auttaa piparien pakkaamisessa. Huominen aamu tulee äkkiä. Lähdetään jo kymmeneltä, että kuski pääsee joulujuhlaa ennen auttelemaan tänne.

Aamulla oli taas kirkko ja tunnin saarna, josta ei ymmärtänyt mitään. Lauluja ja tamburiinin soittoa oli ilo seurata. Lapsia tulee ikävä. Oli ihana nähdä heidät iloisina esiintymässä.

Kotiin on kova ikävä. Jäljellä on 8 yötä ja 22,5 tuntia lentokoneessa.

posted by Anni @ 1:20 ip.