sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

KV: Koiruuksia

Hiljainen päivä, jos aamua ei lasketa mukaan. Niinkuin ollaan jo opittu, sunnuntaiaamut ovat meluisia. Bänditreenit alkavat aikaisin ja aamulla olinkin sen näköinen, että unta oli häiritty. Unirytmi on päässyt vähän huonoksi, pitäisi mennä aina nukkumaan niin että aamu kuuteen mennessä olisi saanut nukkua kylliksi.

Yhdeksältä oli kirkko. Otin kameran mukaan, mutta kuvissa edessä tamburiinia soittavat tytöt näyttävät olevan hautajaisissa. Mahtoikohan jännittää mun zoomailu, tiedä sitä. Pappi, jonka piti tulla tänään puhumaan ei sitten tullutkaan, joten Annaliisan mies Suprapto luki raamattua. Hyvinhän siellä on jo oppinut istumaan ja vähän paremmin jaksaa kun Annaliisa on kääntämässä. En tiedä mistä tapa tulee, mutta joka kerta sunnuntaijumalanpalveluksen jälkeen lapset ja paikalla oleva henkilökunta kättelee meidät. Tulee mieleen linnanjuhlat. Eikä muuten moni lapsi katso silmiin kätellessä, muutama on kyllä jo näiden viikkojen aikana oppinut vastaamaan katseeseen.

Sauli, piti jo aiemmin kertoa, että olit aivan oikeassa. Se pappi, josta kirjoitin joskus aiemmin, todella edustaa jotain vapaampaa suuntausta. Olin sekoittanut paikan ja ihmisen taustat.

Otettiin vielä jumalanpalveluksen jälkeen ryhmäkuva ja tuli ihan olo kuin olisin ollut koulukuvaaja. Järjestelin tuoleja ja sitten lapsia niille. Sanoin, ettei saa lähteä ennen kuin annan luvan. Pari ihan kelpoa kuvaa siellä, niistä sitten tehdään suurennos joululahjaksi tänne.

Olen tainnut mainita allergioiden verran koirista. Pärjään aika hyvin astmalääkkeellä, kun muistan ottaa sen aamuin illoin. Heti kun unohdan ottaa sen, tulee nenän kutinaa ja aivastelua.

Täällä on kuusi koiraa: Bryan, pelottava isoleukainen, isoegoinen metsästyskoira joka on mäyräkoiran muotoinen, Possu, musta nappisilmä, joka työntää pään syliin kun olet syömässä, Junior nuori vaalea keikaroija, Monkey, leppoisa ja symppis koiravanhus, Noora viljan värinen ja Niinan, vuoden ikäisen leikkisän pennun äiti ja lopuksi pieni villakoira Siripa, joka on Annaliisan vauva.

Alussa koirat eivät kamalasti häirinneet ihmiseloa, ruokaillessa ne norkuivat pöydän ympärillä ja Possu on makoillut jaloissani pöydän alla melkein koko ajan. Bryan hyppi aluksi välillä pöytää vasten ja kuulemani mukaan oli jopa puraissut kun se oli työnnetty alas. Eli kierre syntyi, koira sai ruokaa, koska sitä ei muuten uskallettu pöydästä hätistää. Eilen yhdessä ruokaillessa tuli sellainen olo, etten edes halua syödä koko paikassa, Bryanin käytös alkoi olla niin ahdistavaa. Enkä todella haluisi kokea niiden leukojen purentaa. Nykyään kaikki koirat hyppivät pöytää tai tuoleja vasten norkumaan ruokaa.

Juniorilla on ollut selässä todella pahan näköinen ihottuma, joka on tähän mennessä levinnyt melkein koko selän alueelle. Iso karvaton läikkä. Sama tarttui Possuun ja nyt myös Siripaan. Bryan oli jo saanut kerran kuolemantuomion sen ja Possun yhteenoton jälkeen. Se kuitenkin selvisii siitä ja on vielä elossa. Nyt Possu ja Junior saavat lähteä, sillä niitä ei saada pestyä eikä näin ollen kutiavia alueita hoidettua. Haudat on jo kaivettu tänne lastenkodin alueelle. Rautatangolla niskaan oli tuomio. Pitää kuvata pojat ennen lähtöä. Bryania kukaan ei uskalla tappaa lyömällä, se odottaa vielä pari päivää ampujaa.

Huomenna päästään ilmeisesti tutustumaan toiseen lastenkotiin, muslimien ylläpitämään. Ihan hyvä nähdä vähän eroa, sillä niitä kuulemma on.

1 Comments:

At 14:54, Anonymous Maria said...

Surku, kun eläimistä on kysymys. Miä saan olla jatkuvasti hätistelemässä mun vuokraemännän kissoja pois pöydältä. Mulla menee hermot siinä vaiheessa, kun kissat yrittävät tulla syömään SAMAA ruokaa kuin miä ja jopa samasta astiasta. No way. Vielä oon saanu ne nätisti ohjattua pois pöydältä enkä todella anna niille minkään maailman "herkkuja", kun ne kerjää. Niillä on kuitenki niitten omat ruuat ja piste.

Makupalojen antamisesta tulee kierre, jos kyseessä on päämäärätön toiminta antajan osalta. Koulutustarkoituksessa herkkupaloja voi tietysti käyttää, mutta ei kerjäämisen opettamiseen todellakaan... :P Lopettaminen ei oo koskaan ainakaan hauska juttu, mutta sen akuutin tilanteen mukaan on mentävä. Sitä paitsi, ei kenenkään pitäisi koskaan joutua elämään eläimen eikä varsinkaan toisen ihmisen armoilla, joten...
Toivottavasti tilanne rauhoittuu.

 

Lähetä kommentti

<< Home