Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

KV: Vieraisilla

On se kummallista, kun täällä tuntuu tarvitsevan unta yössä 8-9 tuntia, muuten silmät on aamulla ihan ristissä. Hitaasti sitä kuitenkin heräili aamupalan ja uv-säteilysiedätyshoidon jälkeen piirrellessä eläimiä ja tonttuja joulukalenteriin.

Yhtäkkiä Sri tuli sanomaan, että nyt lähdettäisiin. Oltiin kyllä kuultu, että meidät oli kutsuttu ibu Nartin luokse syömään, mutta mistään ajasta ei ollut ollut puhetta. Äkkiä vaihtamaan siistimpää ylle ja sitten mentiin.

Tämä ibu Narti on sama ibu, jolle poljin Srin kanssa ruokaa ensimmäisellä viikolla täällä ollessa. Ibu työskentelee Penghiburin viljelyksillä Guwo-vuorella. Perille päästyä pöytä oli täynnä ruokaa ja meidät arvovieraat (Annaliisa, Suprapto, minä ja Jenni) ohjattiin istumaan tuoleille, jotka olivat seinän vieressä. Jotenkin hävetti istua tuolilla, kun ibu, Sri ja Filif istuivat lattialla syömässä. Ruuat olivat hyviä ja aika indonesialaisia: riisiä, kanaa, tempeä (soijapavuista paistettuja levyjä), paria erilaista vihannes sekoitusta aika papupitoista (samaa vihreää papua kuin Suomessa) sekä chilitahnaa. Saatiin veden lisäksi hyvää appelssiini siirappia, joka on täällä paikallisten mehu. Eli samanlaisia makusiirappeja, mitkä Suomessa ovat tuttuja drinkkien yhteydessä, sekoitetaan täällä veteen ja juodaan mehuna. Aika makeita ovat. Muutenkin jotenkin tosi sokerista täällä monet herkut.

Saatiin ibulta mukaan herkullisia maapähkinälastuja (punaista sokeria sulatetaan, siihen sekoitetaan maapähkinärouhe ja kaadetaan levylle jäähtymään, leikataan paloiksi), kiekuran mallisia keksejä ja mangoja. Ihana se ibu ja vaikeaa olla suomalainen. Suomalainenhan ei ota vastaan ilman, että sanotaan, ettei sun tarvitse ja emmä kehtaa. Nieltiin suomalaisuus ja kiiteltiin kovasti, sanavarastokaan ei indonesiaksi riitä paljon muuhun ja ibu ei puhu englantia.

Kotiin palattua alkoikin mun pyykkisavotta (vaatteita, lakanat ja pyyhe nyrkkipyykkinä) ja Jenni painui askartelupajalle jatkamaan aamuisia. Osuin hyvään saumaan, sillä vettähän tuossa pestessä kuluu ja sitä ei tule jatkuvasti hanasta. Eli täällä täytetään iso saavi ja muita vateja tarpeen mukaan. Vesi oli tosi lopussa, mutta koska olin jättänyt hanan auki, huomasin yhtäkkiä sitä taas tuli. Huuhtelin äkkiä viimeisetkin pyykit ja nautiskelin kylvystä heittämällä vettä niskaan ja täyttämällä tämän jälkeen kaikki ämpärit piri pintaan. Tämän jälkeen varmasti arvostaa juoksevaa vettä kun palaa kotiin ja sitä, että voi miettimättä nautiskella suihkusta eikä vesi lopu. Vesihän tässä lastenkodin alueella tulee isosta kaivosta, joka on varmaan 5 metriä halkasijalta, siis aivan hämmästyttävä kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin. Vähän aikaa sitä syvennettiin taas, jotta vettä riittäisi paremmin, sillä kesä on ollut poikkeuksellisen kuiva ja vielä odotellaan sadekauden alkua.

Olen lueskellut tässä Marjatta Jaanu-Schröder kirjoittamaa arviointia Yayasan Penghiburin ja Emmaus Helsingin projekteista, joka on kirjoitettu ilmeisesti alkuvuodesta. Kirjoittaja on siis Annaliisan sisko ja hän toimii Emmaus Helsingissä, jos en ole ihan väärin käsittänyt. Jos illalla pureutuisin kirjoittamaan sen pohjalta lastenkodin rahoituksesta. Oli meinaan puhetta, että iltapäivällä olisi laulutreenit ja mun oli tarkoitus mennä nauhoittamaan salaa tyttöjen laulua. Ne saa hepulin ja treeneihin keskittyminen katoaa täysin, jos he ovat tietoisia äänityksistä..

Yksi maapähkinälastu vielä ja sitten menoksi.

posted by Anni @ 5:14 ip.