Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

KV: Rantahiekkaa ja kotiloita

Tänään lähdettiin aikaisin meren rannalle. Kuorma-auton lavalle menivät pojat ja puolet tytöistä. Minä, Sri, Rilif ja seitsemän tyttöä istuttiin lava-auton lavalla (katettu lava ja molemmilla reunoilla siniset puiset penkit) ja matka meni rattoisasti kuunnellen tyttöjen laulua.


Lava-auton kyydissä, muuten mukava matkustusmuoto, mutta roskien polton käry käy hyvin nenään. Pojat tulossa perässä rekan lavalla.

Ranta oli aivan ihana, hienoa valkoista hiekkaa, jota jatkui niin pitkälle kun jalat vain ylettivät koskemaan pohjaa. Lapset olivat riemuissaan. Suurin osa heistä ei osaa uida, mutta ranta on siinä mielessä turvallinen, että tosi pitkälle sai mennä, ettei jalat enää ylettyneet pohjaan.


Ensimmäiset innokkaat ehtivät veteen alta aikayksikön.

Osa harjoitteli uimista ja osa kiipeili toistensa hartioille hyppimään voltteja. Ehdittiin pelata palloakin ennen kuin sille kävi vanhanaikaisesti ja tuuli vei sen. Jos minä tai Jenni oltaisiin lähdetty perään heti, oltaisiin saatu se kiinni. Kun yksi pojista oli perässä, ajattelin, että kyllä se siitä, mutta yhtäkkiä huomasinkin Jennin olevan kaukana pallon perässä. Ilmeisesti uimataitoisillakaan ei kuitenkaan ole tekniikkaa mennä lujaa, kun heti hyytyivät kättelyssä. Jenni olisi saanut pallon kiinni, mutta oli pakko huutaa neiti takaisin, kun alkoi tulla pelko merivirroista..

Uimisen jälkeen kerättiin simpukankuoria ja kotiloita, rannalta löytyikin erityisen kauniita sellaisia. Jennin huoneeseen ei enää juuri muuta mahdu, sillä neidillä on varmasti jo viisi kiloa kuoria kerättynä.

Oltiin ennen puolta päivää takaisin ja oli hirveä nälkä. Kylpemisen jälkeen sitä hyvin tuli nukuttua kahden ja puolen tunnin päikkärit, tosin ei sitä ihmeempiä jaksa kuumalla tehdäkään.

Ramadanin päätöskulkue on jo aloittanut kulkunsa, mutta viimeistään kahdeksalta sinne kerääntyvät kaikki. Autoja, joiden lavoille on kasattu isoja kaiuttimia, joista kuuluu meidän korviin samanlainen jodlaus kuin moskeijoiden rukoukseen kutsusta. Ilotulitteiden pauke kuuluu. Täällä ollaan hissukseen, koska kulkue ei kuulemma siedä häiriöääniä. Vielä kuitenkin kuulostaa siltä, että joku olisi soittamassa musiikkihuoneessa rumpuja. Annaliisan mukaan pitäisi olla rauhallista, kun viime aikoina on ollut. Kukaan ei vartioi porttia ja koirat suljetaan sisälle, etteivät ne hauku. Vähän kuumottavaa, muttei ainakaan tullut käskyä nukkua kengät jalassa.

Tarkoitus olisi vielä mennä katsomaan parvekkeelta kulkuetta. Katsotaan saisiko siitä jalustalla jonkinlaisen kuvan.


Eilen askarreltiin joulukoristeita kartongista ja vanhoista joulukoristeissa, kuvassa siskokset Teti ja Tuti



Pojatkin innostuivat mukaan vähän aikaa norkoiltuaan pöytien ympärillä.



Valmiit pallot odottavat vain liiman kuivumista, klemmareiden irroitusta ja ripustuslenkkiä.

posted by Anni @ 8:07 ip.