KV: Arki toisessa kulttuurissa on vieras arki
Yogyakartan reissu meni mukavasti. Mitä nyt kuuden tunnin istuminen autossa suuntaansa on aika rankkaa. Yogyassa oli ihanaa nähdä länkkäreitä (siis muita länsimaalaisia), lukea ruokalistaa ja kylttejä englanniksi ja olla vähän vapaammin.Ensimmäinen ilta meni Annaliisan kampaajalla, joka samalla värjäsi ja leikkasi mun hiukset. Viimeksi oli värjätty kesäkuussa niin olihan jo aikakin. Tosin kampaajalla käyminen aasiassa on kuitenkin aina kampaajalla käymistä aasiassa. Kerran olen jo sanonut ettei toiste, nyt vannon ettei kolmatta kertaa tule, vaikka tukka on edelleen päässä kampaajan jäljiltä.
Oli jumalaista päästä syömään banaanipannaria, vaikka se ei ollutkaan pannari vaan lettu. Se oli silti sellainen ilon aihe, että hymy oli korvissa pitkään. Torstaina jätettiin Srin kanssa Jenni kampaajalle ja mentiin shoppailemaan Malioboron alueen katujen varsille. Mukaan tarttui sarongit, hame ja batiikkitaidegalleriasta kaunis maalaus. Lounaaksi banaanipannari ja kuuden aikaan lähdettiin paluumatkalle.
Asfaltti on täällä tasaista vain isoimmissa kaupungeissa. Auto hyppi ja pomppi, yritä siinä sitten nukkua. Mietin välillä, selvitäänkö edes hengissä, kun kuski ajoi lujaa kapeilla makkara-asfalttisilla teillä.
Paljon on mietityttänyt viisumiasiat ja erityisesti niiden hinnat. Koska asiasta jauhaminen herätti närää ja sitä myöten kurjaa mieltä ainakin mussa, tuli mieleen vaihtoehtoiset suunnitelmat. Meidän viisumi täällä riittää siihen asti, että saadaan 40 päivää työssäoppimista täyteen (8x5päivää). Thaimaahan voisi saada kohtuuhintaiset lennot ja siellä saa oleskella 30 vuorokautta maksutta turistiviisumilla. Jos ei saada aikaistettua kotiinpalulentoja, oltaisiin Hong kongissa 5 vuorokautta ennen lentoja Lontoon kautta kotiin.
Thaimaahan menoa puoltaa moni asia. On tukalaa miettiä miten pitää pukeutua, pitaa olla ihmisten kanssa supervarovainen ja kestää huutelua ja mahdollisia lähentely-yrityksiä. Balihan tällä suunnitelmalla missataan, mikä on sääli.
Kummasti parani ilmapiiri, kun ei tarvitse enää Indonesian viisumista keskustella. Sitten vaan selvittämään lentoja.
posted by Anni @ 8:46 ip.
1 Comments:
Kampaajalla käyminen on aina elämys ja varmasti erityisesti jossain muussa maassa kuin Suomessa. Noo... Pääasia, että on vielä hiukset päässä ja elämä jatkuu. :)
Oli upeeta kuulla, että ootte löytäny vaihtoehdon A-suunnitelman rinnalle. Todistaa vain sen, että te ette oo mitään luovuttajia. Onkohan se vähän niin kuin meille nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajille tyypillinen ominaisuus, että vastoinkäymisiä kohdatessa mietitään vaihtoehtoisia ratkaisuja...? Eli emme lannistu vaikka harmittaisikin ekan suunnitelman "myttyyn meno". :)
Lähetä kommentti
<< Home