sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

KV: Kansainvälinen brändi meni kirkkoon

Hyvin ehti unohtua, että täällä ei tunnettu sitä pyhäaamujen rauhaa. Valvottiin vähän myöhään ja oltiin varauduttu nousemaan kuuden jälkeen. Eiköhän musisointi eli kirkkoa varten treenaaminen alkanut heti lasten syötyä aamupalansa. Vähän vain väsytti kirkossa.

Kirkoon mennään, kun lapsetkin menevät. Tykkään musiikkiesityksistä ja ihailen edelleen tamburiinin soittoa. Nyt mukaan oli otettu meidän kokistölkeistä tehdyt marakassit, jotka heiluivat lasten kädessä musiikin tahdissa.

Annaliisa käänsi saarnaa samalla kun katollinen pappi saarnasi paatoksellisesti hieno puku päällä ja sandaalit jalassa. Meni kyllä hyvin ristiin mun käsitykseni kanssa kristinuskosta ja raamatunsanasta. Kuulemma täällä esiintyy paljon sitä, että papit saarnaavat vanhalle kansalle, joka ei osaa lukea ja jotka elävät pimennossa ilman tv:tä ja radiota, ja pitävät heitä pelon alla puheillaan. Nyt kuitenkin koko ajan kasvaa väestössä lukutaito, jolloin ihmisillä on mahdollisuus muodostaa oma kuvansa raamatun sisällöstä.

Noin 20 % Indonesian väestöstä on kristittyä, sitten on vielä budhalaisia ja hinduja muslimien lisäksi. Kuulemma vielä vanhaa Indonesialaista luonnonuskontoa sami-samiakin löytyy, mutta he elävät omissa yhteisöissään. Ymmärsin Annaliisan puheista, että keskeistä sami-samissa on luonnon kunnioittaminen sekä rehellisyys ja oman yhteisön ulkopuolelle esim. opiskelemaan lähteneet palaavat mieluusti takaisin, koska he eivät pärjää tai siedä tätä heidän silmissään mätää maailmaa, jossa ihmiset eivät elä uskonsa mukaisesti.

Täällä on meneillään Ramadanin viimeiset viikot. Jodlaukseen päivisin ja öisin ollaan jo totuttu, eikä se enää herätä oikein huomiotakaan. Varkaudet lisääntyvät Ramadanin aikana ja kysyin tänään Annaliisalta miksi. Ramadanin säännöissä kerrotaan mitä syödään auringon laskettua ja hämmästyin kuullessani, että illat ovat juhlimisen aikaa ja pöytien pitää notkua tosi koreina. Ihmisillä ei ole rahaa täyttää pöytiä juhlaruuilla, joten varastetaan jostain lehmä tai pari mopoa niin saadaan niistä rahat ruokaan. Ja näin taas uskonnon nimeen tehdään hyvää!

Toinen älyttömyys Ramadanissa, mikä tuli jo aiemmin puheeksi. Ihmiset täällä nousevat ennen auringonnousua ja raatavat päivät fyysisesti rankoissa duuneissa mielettömässä kuumuudessa. Olin aiemmin luullut, että kyllä paastoavat saavat juoda, mutta ei. Paaston aikana sylkikin pitäisi sylkäistä pois suusta. Kuka on keksinyt noin fiksut säännöt?

No asiasta lentokoneeseen ja uskonasioista jauhamisesta takaisin lastenkodin arkeen.

Aamulla sen puolentoista tunnin kirkon jälkeen, jossa pappi paasasi hallelujaata kyyneleet silmissä, oli ihan pakko mennä lepuuttamaan. Lounaan jälkeen olikin askartelua luvassa. Tein Jennin tekemään tontunmökkiin ikkunan pienine kynttilöineen ja verhoineen. Oli kamalaa askarrella pienten silkkipaperinpalastan kanssa, ei voinut pitää tuuletinta päällä kun se olisi puhaltanut kaiken lattialle. Kun sain sen valmiiksi, siirryttiin puurtamaan footbagien kanssa. Annaliisa oli saanut käännettyä footbag-ohjeen (http://www.tkukoulu.fi/~katsarpa/Footbag/footbag2.html) indonesiaksi ja ohessa oli myös esimerkkikuvat.



Osa jatkoi viikko sitten aloitettuja pallonalkujaan, toiset aloittivat nyt palasten leikkaamisen. Tekemistä helpotti kirjalliset ohjeet, silti ihmetytti kuinka paljon multa varmisteltiin asioita. Mulla ei riitä sanavarasto englanniksi ompeluihin, enkä usko että lapsillakaan olisi mahdollisuutta ottaa sellaista englantia vastaan. Mutta hyvin sitä ilman kieltä pärjättiin, mulla oli esimerkkipallo kourassa, jota ompelin samalla ja näytin miten tehdään. Hyvin se sujui.



Ongelmana on ne lapset, jotka eivät selviä itse. Mega on niin pieni, että tarvitsee apua, vaikka selitykset menevät aika hyvin perille. Viona on autistinen, osaa ommella, mutta tarvitsee apua leikkaamiseen ja moneen muuhun. Vivit taas ei osaa leikata suoraan ja hän tekee mahdottoman isoja pistoja, eikä hänelle oikein mene perille kirjalliset tai sanalliset ohjeet, eikä esimerkin näyttäminenkään uppoa. He ainakin tarvitsevat jonkun koko ajan viereen. Jostain kumman syystä tädit, jotka ovat täällä töissä ja joiden tehtävä on olla lasten kanssa, livahtivat jossain vaiheessa, vaikka heidän kuuluisi olla mukana lasten touhuissa. Ilmeisesti ajattelivat, että me opiskelijat tuurataan heitä.

Ehkä ensi kerralla päästään täyttelemään palloja halvalla riisillä tai jollain siemenillä.

5 Comments:

At 12:38, Anonymous Maria said...

Niin ne footbagit vähitellen valmistuvat. Sinnikkyys kannattaa. :)

 
At 13:21, Anonymous Anonyymi said...

Hei taas!

Olette saaneet selkeän kosketuksen yhteisöllisyyden iloihin ja kaiketi myös kiroihin. Kirkkoon mennään, kun muutkin menee ei siitä keskustella. Aikanaan kyselimme kielikurssilla tansanialaiselta opettajalta asiasta, niin hän katsoi hämmästyneenä vähän säälin sekaisin ilmein meitä ja sanoi että ihmisen täytyy kuulua aina johonkin, perheeseen, sukuun, heimoon, kirkkoon tai vaikka moskeijaan. Ihminen ei voi vain olla irrallaan ja yksikseen..se eivaan nyt käy:)

Nyt esitän epäilykseni..olikohan pappi sittenkään katolinen? Tuntomerkeistä päätellen enempi vapaisiin suuntiin lukeutuva voisi tulla paremmin kysymykseen, mutta valaiskaa minua?

Upeita kuvia ja hienoa toimintaa lasten ja nuorten kanssa...jee!

t.sauli

 
At 16:37, Blogger anni said...

Maria,

Näin tänään ensimmäisen valmiin footbagin, tytöt olivat jatkaneet omatoimisesti eilistä askartelua. Todella hienolta näytti, vähän painava, mutta sillähän ne lihakset treenaantuu. Ja kiitos supertunnollisesta kommentoinnista :D.

Sauli,

Kuulemma pappi oli katolisesta kirkosta täällä saarnaamassa. Ehkä papeilla on täällä vapaammat kädet, vai pitäisikö puhua suusta..? Tiedä sitten näistä.

Ihan loogistahan tuo johonkin kuuluminen on. Ehkä Suomessa on pieni ero tuossa kirkossa käymisen kohdalla. Ehkä sitä viikottain kävisi, jos olisi pienestä asti oppinut.

 
At 17:11, Anonymous Anonyymi said...

Inkku täs terve..

toi ramadan on mulle tuttua.. seurustelin aikoinaan algerialaisen miehen kans. muuten vietti kyl huoletonta elämää, mut ramadanin ajan oli "kunnon ihminen".
ja tuo tkukoulujen käsityösivusto on yhden tuttuni, ja hänen miehensä ylläpitämä, tän saman tutun ohjeita on siel hirveesti. kaikinpuolin hyödyllinen sivusto.
onkos se jenni jo löytäny sen miehen sieltä? kääntyny kenties jo islamin uskoonkin?
kerrohan terveisiä.
maassa maan tavalla.

 
At 18:08, Blogger anni said...

Hei Inkku,

Ainakaan meille ei kauhean hienot asiat islamin uskosta ole tulleet vastaan tällä reissulla.

Jenni lähettää terveisiä ja sanoo ettei oo miestä eikä tuu, ainakaan muslimia. Toinen asia on sitten joku surffari-rantaleijona.. sitä se lupaa harkita.

 

Lähetä kommentti

<< Home