KV: Taimien kastelua ja footbagin peluuta
Aamulla heräiltiin ennen seitsemää ja mentiin aamupalalle. Yhdeksän jälkeen tuli ilmoitus, että nyt lähdetään vuorelle puutarhahommiin. Tyhmänä ajattelin, että kivempi olla läpyköillä, kun pulataan veden kanssa. Eiköhän melkein heti nähty skorpioni, jonka Annaliisa sitten niittasi saappaan alle. Sen jälkeen niitä näkyikin joka paikassa, kiitos villin mielikuvituksen. Yksikään ei kuitenkaan oikeasti tullut tuikkaamaan. Nähtiin myös myrkkykäärme, ei ollut kauhean iso, eikä hengissä.. se löytyi kasasta, jossa poltetaan roskia vuorella.
Vuorella käy ihana tuulenvire. Koirat, jotka lähtevät mukana nauttivat varjossa päiväunia tuulen puhaltaessa. Taimien kastelu oli yllättävän leppoisaa hommaa, eikä tuntunut niin raskaalta kuin odotettiin. Päästiin vähän vesileikkeihinkin siinä ohessa, kun Jenni ruikki letkulla vettä mun päälle.
Kuvassa riisipeltoa matkalta vuorelta takaisin lastenkodille.
Kun ennen kolmea tultiin alas ja käytiin pöytään syömään, iski väsy. Pienet tirsat tekivät hyvää. Lepohetken jälkeen mentiin katsomaan, kuinka pojat pelasivat jalkapalloa. Taitavia poikia, jotka pelailivat heppoisella pallolla paljain jaloin betonikentällä, muutamalla oli läpykät jalassa, joka herätti vielä enemmän ihmetystä. Ei uskallettu vielä mennä mukaan hurjan näköiseen peliin, mutta pojat lupasivat opettaa meille jalkapalloa.. ehkä sillä tavalla luikahdetaan mukaan joku päivä.
Olin eilen näyttänyt muutamille lapsille footbagia ja kuinka sitä pelataan. Tänään sitten pihalla potkittiin ja harjoiteltiin, pojat jotka ovat pelanneet futista olivat luonnollisesti aika taitavia. Kaikilla oli joka tapauksessa hauskaa, vaikkei se niin kauhean hyvin aina pysynytkään pallo ilmassa. Lauantaina varmaan aloitetaan footbagien ompelu täällä ja kaikki lapset saavat tehdä oman pallon itselleen.
Huomenna lähdetään heti kuuden jälkeen torille ostelemaan uutta lentopalloa, ruokaa ja kangasta.. Se on varmasti elämys. Ollaan jo henkisesti varauduttu siihen, että meitä tullaan nipistelemään käsivarsista. Muutenkin ollaan aika ihmetys, eikä ihme, sillä täällä ei ole muita länsimaalaisia kuin Annaliisa ja me.
Tähän loppuun vielä kuva kämpän mun puolen ovesta ja terassista.
posted by Anni @ 9:49 ip.
1 Comments:
Moi! Varmasti melkoinen kokemus olla ns. vähemmistönä siellä. Ehkä siihenkin tottuu ajan myötä ja etenkin, kun tutustuu uusiin ihmisiin ja nämä ihmiset tutustuvat teihin, niin ulkonäkö jää vähän niinku sivuseikaksi.
Tääl Tukholmassa suomenkieliset on kielivähemmistönä, mutta aika monet näistä suomalaisista on kaksikielisiä, ettei silleen kyllä kauheesti välttämättä erotu massasta, ku puhuvat myös ruotsia.
Oli kyllä kiva, kun sain APTEEKISSSA suomenkielistä palvelua vaikka olin ihan valmis puhumaan ruotsiakin ja solkottamaan mitä kummallisempia juttuja (puhuin siis ruotsia ja olisin kyllä vaihtanut englantiin ihan kohta, mutta se farmaseutti ohjaski mut yhen suomea osaavan farmaseutin pakeille ennen ku kerkesin vaihtaa kieltä). :)
Lähetä kommentti
<< Home