Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

NÄYTTÖLEIRI: Tiistai, kolmas leiripäivä: Päihteet ja riippuvaisuudet

Ensimmäinen vastuuteema käynnistyi tänä aamuna. Leiriläiset herätettiin hauskalla bileherätyksellä, esitettiin tulevamme jatkoille, soitettiin musiikkia, juotiin drinkkejä ja esitettiin vahvaa humalaa/laskuhumalaa. Oli hillittömän hauskaa. Herätys ihan mukavasti johdatteli päivän aiheeseen, joka oli päihteet ja riippuvuudet.

Aloitettiin aamiaisen jälkeen ringillä, jossa kyseltiin mistä kukakin on riippuvainen ja pohdittiin, ovatko nämä oikeasti riippuvaisuuksia. Mietittiin mistä kaikesta voi olla riippuvainen ja miten voi jäädä koukkuun. Keskustelu oli aika rauhallista, vain muutamat olivat äänessä, keskustelu kuitenkin kulki eteenpäin. Leikittiin mummoa ja rollaattoria, jono-hippaa ja festarisimulaatiota.

Kymmeneltä oli vuorossa mitä haluan tältä pilleriltä? joka oli koko tiimille ihan uusi. Yllätyin kuinka hyvin se toimi. Kaikki esittivät toiveita pillereiden suhteen, pyydettiin onnellisuutta, rohkeutta, vilkuttavia sieni –hallusinaatioita, itsevarmuutta, hauskuutta, estottomuutta jne. Tämä toimi hyvänä johdatteluna keskusteluun, jossa mietittii päihteiden käytön hyviä ja huonoja puolia. Appari R kirjoitti paperille niitä, minkä jälkeen luin päihderiippuvaisten kanssa tehdyn nelikentän, jossa oli jos juon hyvät ja huonot puolet sekä jos en juo huonot ja hyvät puolet.

Keskustelua jatkettiin pienryhmissä, jossa käytiin läpi suhtautumista alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan, muiden päihteiden käyttöön ja omia kokemuksia jne. Tunnin verran keskusteltiin ja oltaisiin hyvin voitu jatkaa keskustelua vielä pitempään.

Ihan viimemetreillä pihalla keskustelua vetäessä pihalle ajoi näytön opettaja-arvioitsija. Meillä oli vielä ohjelmassa LSD-simulaatio, jonka R luki ja leiriläiset kuunteli patjoilla maaten. Simulaation jälkeen kyselin tunnelmia. Leiriläiset olivat hyvin päässeet sisälle ja pystyneet kuvittelemaan mielessään simulaation tarinan. Se tuntui hullulta, pelottavalta ja aika jännältä. Koska aikaa oli ruokaan, ohjeistin leiriläiset pihalle leikkimään L:n kanssa jengisotaa ja sillä aikaa minä, opettaja-arvioitsija sekä ohjaajaparini keskusteltiin mun näytön tavoitteista.

Lounaan jälkeen ryhdyin näyttämään ohjaustaitojani opettaja-arvioitsijalle. Ohjeistin päihde-evoluutio-leikin, jota melkein voisi kutsua porttiteorialeikiksi. Leikkiin ei mennyt sitä varattua 15 minuuttia. Lopetin leikin vielä kun kaksi paria olivat leikissä mukana, sillä suurin osa oli jo päässeet pelistä pois ja seuraaminen varmasti meinasi käydä pitkäksi. Jatkettiin suoraan itsekeksityillä huumeilla, joista tehtiin mainospätkät. Selitykseni meni ilmeisesti hieman mönkään, sillä tavoittelin kahta esitystä per ryhmä, positiivista mainosta ja negatiivissävytteistä valistusta. Näytelmät oli ohitse todella lyhyessä ajassa ja kehitin päästäni keskustelun siitä, minkälainen valistus toimii, kenen pitäisi valistaa, ex-narkkarin vai koulun itse päihteistä kokematon terveydenhoitaja.

Tauolla leikittiin jo tutuksi tullutta pupupensashippaa sekä hevihippaa, ennen kuin jatkettiin väittelyillä. Aiheet olivat korkeammat sairaanhoitomaksut päihteitä käyttäville, alkoholi laittomaksi, tietokoneriippuvaiset pakkohoitoon ja huumeet reseptillä apteekista. Olin suunnitellut neljän väittelyn mahtuvan tuntiin siten, että johdattelun jälkeen valmistautumiseen olisi 10 min ja sitten 10 min per jokainen väittely ja siihen jäisi vielä vähän varaa. Leiriläiset olivat mainioita väittelijöitä ja kamalasti jäi sanottavaa, sillä kaikki yleisöstä halusivat esittää kommenttinsa, myös opettaja-arvioitsijani. Väittelyissä oli selkeä 15-vuotiaiden sävy, perustelut olisi olleet ihan erilaisia tietopohjiltaan jos väittelemässä olisi ollut tiimi. Hienoa, joka tapauksessa.

Opettaja-arvioitsija lähti tämän jälkeen ja sanoi kommenteiksi, että mun jokainen ele ohjaustilanteessa kuvastaa mun asemaa ja sitä että tilanne on mun hallinnassani. Sanoi ryhmän olevan helppo ja näkisi mut mielellään ohjaamassa hieman haastavampaa porukkaa, joka haistattelisi keskisormet heiluen. Hyvä fiilis jäi itsellekin omasta suorituksesta.

Kännibileet oli kanssa ihan uusi kokeilu tässä tiimissä. Se toimi hyvin ja ihmiset naukkailivat vesilaseista itselleen humalat. Etukäteen sanoin, ettei ole yhtä oikeaa tapaa esittää humalaa. Suurin osa piti hauskaa ja äänenvoimakkuus nousi, joku eristäytyi, jotkut tappelivat, joku sammui ja lopuksi itkettiin ja lohdutettiin. Keskustelussa todettiin, että aika kivaa saa leikkimällä pelkkää humalaa. Sitten lähdettiin miettimään, mistä muualta kuin päihteistä saadaan rentoutumisen, hyvän olon yms. tunteita..


Kännibileissä oli hillittömän hauskaa

Riippuvaisuuspolut olivat sen jälkeen. Toivon että leiriläiset tykkäsivät siitä, sillä koen sen vähän turhaksi rastitehtäväksi. Kukaan ei oikein pysty auttamaan työnarkomaania, urheilu ja seksihulluja.. Saavatko leiriläiset näistä mitään onnistumisen tai ilon tunteita. Tätä pitäisi kehitellä, en ainakaan itse sitä haluaisi jatkossa toteuttaa tällä formaatilla.

Olin aika helpottunut kun oma erityinen teemanvetovastuuni loppui. Mietittiin yhdessä uimista ja aloitettiin ihmissuhdesivuteema puolituntia aiemmin (tämä aika otettiin lyhentämällä tunnin päivällinen puoleen). Sovittiin, että ohjelman jälkeen ja ennen saunaa tehdään retki läheiselle joelle.

Olin ihmissuhde teeman aikana poissa, mutta kuulin, että leiriläiset olivat erittäin levottomia eivätkä enää jaksaneet keskittyä asiaan. Ilmeisesti uimisen odottaminen vaikutti vähän negatiivisesti, vaikka se tekikin erittäin hyvää muuten.

Iltaohjelman aikana sai hyssytellä enemmän leiriläisiä olemaan hiljaa ja rauhoittumaan. Useampi taho (tiimi ja kokki) kehottivat ja painostivat leiriläisiä nukkumaan. Uskon, että tämä eilinen valvominen on kuohuntaa ja testausta, ja että tämä tästä rauhoittuu.

Annettii iltapalaverissa toisillemme palautetta. Tiimini sanoi, että mut voisi laittaa kaappiin ja mennä jossain vaiheessa kysymään mitä kello on, mitä nyt tapahtuu ja multa tulisi tieto kuin tykin suusta. Tiimini sanoi myös, että olen luotettava, että tuntuu että mulla on koko ajan kokonaiskuva mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi. Sain myös kiitosta, että olen ollut ohjaamiseen turva, mutten ole ryöstänyt ainakaan N:n ohjelmaa. Vähän epäselväksi jäi, onko tilanteen haltuun ottaminen tuntunut toisesta vanhasta apparista liian omavaltaiselta. Tiimissä tapahtuu vain herkästi tiedon kulussa ongelmia juuri esim iltaohjelman suhteen, jota ei ole erityisesti määrätty kenellekään vedettäväksi.

Tuntuu hyvältä, että olen päässyt hyvin lähelle sitä, mitä haluan tässä olla. Olen auktoriteetti ilman, että tarvitsee pomottaa ja leiriläiset reagoivat aika pieneenkin ääneen, ainakin vielä. Leijonan merkkihän on se synnynnäinen johtaja. Haluan olla hyvä sellainen.

Kello on 0:07

posted by Anni @ 12:07 ap.