perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

NÄYTTÖLEIRI: Torstai, viides leiripäivä: Tulevaisuus

Herätettiin leiriläiset hellästi toivottamalla huomenet ja silittemällä. Aamupalaksi oli oksettavan sinistä kaurapuuroa ja vihreää mehua. Kukaan ei tiennyt ajasta mitään, sillä kellot ja kännykät oli kerätty pois edellisenä iltana.

Juteltiin tulevaisuudesta, miten tämän hetkinen ihminen kehittyy tulevaisuudessa, miten syöminen liikkuminen jne muuttuu sadan tai tuhannen vuoden kuluessa. Leikittiin evoluutioleikkiä ja jaettiin sattumakortit. Keskusteltiin todella hyvä keskustelu omista tulevaisuuksista, mietittiin miten siihen voi vaikuttaa ja pelottaako se yms.

Annettiin neljälle ryhmälle tarinat, joissa oli kertomus 15:sta ensimmäisestä ikävuodesta. Tehtävänä oli tehdä näytelmät näiden kertomusten pohjalta päähenkilöiden tulevaisuuksista. Unohtui sanoa, että tehkää loppuelämä ja kuolemaan saakka. Eivät ole kovin näytteleväistä porukkaa, kolmessa näytelmässä oli vahvasti kristinuskonnollista ja viimeinenkin päätettiin lyhyeen. Esitysten jälkeen kerrottiin miten näille henkilöille kävi ja että nämä tarinoiden tyypit ovatkin tämän leirin ohjaajat. Eivät olleet arvanneet ollenkaan.

Keskusteltiin onnellisuudesta, piirrettiin pienryhmissä elämänkäyrät ja käytiin ne läpi. Oli hyvä herätellä leiriläisiä miettimään omaa historiaansa. Kirjoitettiin kirjeet itselle tulevaisuuteen.

Kahvin jälkeen purettiin lounaalla täytetty seksuaalisuus ja seurustelu –kysely ja juteltiin miten se ihmetytti. Tämä ryhmä on niin juttelevainen. Ne puhuu avoimesti mistä vaan isona ryhmänä.

Hiv-juttu eli aids-leikki oli helmi, se toimi todella, vaikka klamydia laimeni ehkä liikaa. (Kaikilla vesilasit, joku sekoittaa muiden tietämättä yhteen sokeria=klamydia ja toiseen suolaa=hiv.) Se simuloi hyvin tautien leviämistä, sillä jokainen ensin mietti, minkälaisissa seksuaalisissa suhteissa aikoo olla esim parisuhteessa, paljon irtosuhteita tms. Lopuksi käytiin rinki, jossa kerrottiin minkälaisia suhteita oli ollut ja maistettiin oliko suolan tai sokerin makua. Noin puolet olivat saaneet taudit, todennäköisesti useampikin, mutta klamydiaa ei tosiaan oikein maistettu.

Otettiin lyhyesti keskustelua ihastumisesta, rakastumisesta ja seurustelemisesta. Oltiin keskustelua aloitellessa 10 min myöhässä. Keskustelua ei vaan olisi haluttu lopettaa.. oli aihe sitten mikä tahansa. Tämän jälkeen luin mahautuneelle porukalle reginasta naisen unelmia, jonka jälkeen leikittiin moi moi mussukkaa. Ja sitten olikin jo taas syömisen aika.


Seurustelu ja seksuaalisuuskyselyn yhteenveto. Kyselyyn osallistuivat leiriläiset, tiimi ja kokki

En palauttanut kelloja ja kännyköitä vielä päivällisellä, sillä kukaan ei kaivannut niitä. Nämä ovat ihan ihmeellisiä leiriläisiä, kilttejä ja nauttivatkin ajattomasta päivästä.

Keskusteltiin kysymyslappujen perustellaa suuressa seksigaalassa tytöiltä, pojilta ja tiimiltä mielipiteitä asioihin. Aikaa siihen meni tunti 40 min ja lopusta karsittiin kysymyksiä. Pusupainia leikittiin sitten puoli tuntia yli aikaa, sillä se on niin kivaa. Lopussa kävi vaan niin huonosti, että kun jotenkin ei ollut tullut selkeää käsitystä miten pusupainia täällä leikitään, yksi tiimiläinen rupesin vänkäämään vastaan. Sanoin, että kaikilla pitää olla osallistumismahdollisuus ja mun pitää olla turvallisuuden takia läsnä ja että se on yhteinen leikki. Onneksi tiimiläinen sitten selitti leiriläisille asian lopulta. Tuntuu vaan kurjalta olla paha ilkeä ohjaaja, fiilis meinaan laski kuin lehmän häntä.


Kuvassa pusupainia, olen siinä aika hyvä

Illalla kun oltiin mahauduttu ja kuunneltiin iltasatua, porukka ei hiljentynyt millään. Teki mieli keskeyttää koko postin jako kesken kaiken. Ehkä huomenna sanon siitä.

Leiriläiset ovat jo nukkumassa sanoi R. Voin kyllä kuvitella, ettei niiden tee mieli nukkua, tunnelma on täällä sellainen.. Yritin vedota järkeen, että on vielä kaksi päivää jäljellä. Huomenna aamulla nähdään onko se toiminut.

Kello on 0.02

1 Comments:

At 18:44, OpenID hathattu said...

Sopiiko, että annan hieman kritiikkiä? Olen nimittäin sitä mieltä, että seksikyselyn tulosten julkaiseminen netissä ei ole kovin suositeltavaa. Leiriporukan pieni koko syö pohjaa numeroiden suomalta anonymiteetiltä, mutta leiritilanteen luottamus ja yhteisöllisyys kyllä korvaa sen täysin. Sen sijaan leirin ulkopuolisille silmille tuloksia ei ole tarkoitettu. Minusta on aiheellista tuhota liian paljon leiriläisten yksityisasioista kertovat tilastot (esim. seksikysely, päihdekysely, mihin rikoksiin olet syyllistynyt -lista... suvaitsevaisuuskyselyn voi toki jättää) ennen kuin vanhemmat tulevat loppujuhlaan. Samalla perusteella niitä ei tulisi pistää nettiinkään, tuo leirinne on nimittäin varsin vaivatonta tunnistaa.

terveisin Timo, ensi kesän VO

 

Lähetä kommentti

<< Home