tiistaina, lokakuuta 03, 2006

KV: Vuoristossa ja Jeparassa käyntiä

Aika menee täällä vauhdilla, ei ole montaa ajatusta tullut uhrattua Suomeen päin. Täällä ajan kulku on rentoa ja asioita sattuu ja tapahtuu.

Eilen käytiin vuoristossa katselemassa paikkoja ja viemässä ibulle ruokaa. Matka oli jännä, vaikka istuttiinkin auton ohjaamossa eikä lavalla niin kuin muut. Tie on kapea ja paikoin huono ja vuorella ajettaessa aika jännä.

Nähtiin papaijapuu ja banaani, chilejä kasvoi myös ja vähän erilaista perunaa kuin Suomessa.. sitä saatiin maistella myös. Maisemat olivat totaalisen upeita, erityisesti riisipellot ovat kauniita, pitää kuvata niitä.

Kun palattiin kotiin lastenkodille, aloitettiin suomen kielen opetus Srille ja samalla me opiskellaan indonesiaa. Lukusanat alkaa jo mun korviin kuulostaa tutuilta ja juuri ja juuri muistan numerot yhdestä kymmeneen (satu, dua, tige..)

Myöhemmin lapsia alkoi kerääntyä saman pöydän ympärille toistelemaan suomea. Jossain vaiheessa lähdin Srin kanssa pyöräilemään ibun luokse (vietiin taas ruokaa), että saisin edes vähän liikuntaa, Jenni jäi laulamaan tyttöjen kanssa.

Ibu oli iloinen kun kävin siellä Srin kanssa. Juotiin siellä vettä, johon oli sekoitettu mansikkasiirappia. Itseasiassa ibun luona olen saanut ainoat jäällä höystetyt tarjoilut tähän mennessä, muuten kyllä on jo aika tottunut, että vesi jota juo on huoneenlämpöistä.

Eilen kyllä simahti hyvin äkkiä, puoli yhdeksän olin jo sängyssä ja nukahdin välittömästi.

Tänään lähdettiin Sukatin ja Srin kanssa hoitamaan asioita Jeparaan. Pysähdyttiin monessa paikassa ja usein odoteltiin autossa tai ulkona. Mun koneeseen laitettiin modeemin soittotunnukset, joten nyt mun pitäisi pystyä käyttää linjaa faxin kautta täältä omasta kämpästä, sillä herrat vetivät piuhat eilen tänne tuon mun ikkunani läpi. Pelottava viritys.

Oli kiva katsella Jeparaa, joka on Indonesian puunkaiverruksen keskus. Täällä on niin järkyttävän upeaa käsityötä nähtävillä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Joka tiellä on useampia huonekalukauppoja, jotka myyvät joko länsimaisen yksinkertaisia tai sitten useammin erittäin koristeellisia ja pikkutarkkoja kalusteita. Täällä lastenkodillakin on verstas, jossa tehdään ainakin erilaisia tuoleja.

Päästiin käymään isolla huonekaluverstaalla katsomassa miten huonekaluja viimeisteltiin, samalla kun Sukati hoiteli siellä asioita. Puun tuoksu oli ihana ja huonekalut kauniita. Sieltä niitä lähtetään Saksaan myytäviksi.

Käytiin myös ensimmäisen kerran syömässä ulkona. Ruuan tuli keskeyttämään paikallinen kitaraa soittava transu, joka lauloi Bryan Adamsin slovaria ja kutsui mua miss Oliviksi. Arg. Tämä tietty toi paljon iloa seurueellemme ja nyt olen Sukatille varmasti lopun ajan täällä miss Oliv.

Vielä ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin käytiin paikallisella Stockalla. Ostettiin ihana 4 eri (superärsyttävän) äänen herätyskello, hedelmiä, kännykänkuoret, liimaa, pesuaineita ja vessanraikastin. Olisi tehnyt mieli shopata enemmänkin, sillä täällä on halpaa.

Reissun jälkeen iski väsy, kestihän meillä siinä sellaiset 7 tuntia, jollei enemmän. Pienet päikkärit auttoivat.

Kumma juttu, sillä nuo Indonesialaiset liittymät, jotka ostettiin, eivät enää toimi, kummallakaan. Puhelut kyllä, mutta tekstiviestit eivät onnistu. Ensimmäiset kaksi tekstiviestiä meni perille, mutta ei nyt välitystietoihin tulee jatkuvasti ilmoitus: Epäonnistui. Soittaminen täältä Suomeen tuolla kortilla on mahdotonta, liian kallista. Kymmenen euroa katoaa muutaman minuutin jälkeen.

Huomenna mennään ehkä tekemään kastelutöitä vuorille. Sen jälkeen on varmasti väsy.

posted by Anni @ 8:30 ip.