perjantaina, lokakuuta 06, 2006

KV: Opiskelua monella kielellä

Eilen illalla päivällisen jälkeen löysin Jennin lukemasta pikku-Megan kanssa läksyjä, menin siihen istumaan ja seurailemaan ja ennen kuin huomasinkaan, viereeni oli kömpinyt pieni 14-vuotias Sappe englanninkirjan, vihon ja sanakirjan kanssa. Yritettiin siinä tehdä tehtäviä yhdessä, mutta Sapen englanninkielen alkeet olivat aika olemattomat.. Kun kysymyssanatkin pitää katsoa sanakirjasta, jonka käyttö on vaikeaa, opiskeluun tarvittiin paljon indonesian kieltä osaavan apua.

Numeroita osaan opettaa, sillä olen jo itse oppinut numerot indonesiaksi, jos oikein yritän, mun pitäisi päästä 999 999 asti. Lapset kovasti yrittävät opettaa meille tervehdyksiä ja toivotuksia indonesiaksi ja ihan hyvinhän se sujuu, vaikkei helppoa olekaan.

Jotenkin ihmetyttää, että täällä on ollut paljon suomalaisia opiskelijoita, eivätkä he ole opettaneet suomea lapsille, joilla on hirveä hinku oppia suomea. Äsken lastenkodin työntekijä, joka ainakin laittaa heille ruuat ja jonka nimi alkaa D:llä, mutta jota en vielä muista, pyysi, voisinko opettaa hänelle suomea.

Eilen illalla, kun Sappe luovutti mun kanssa englannin opiskelun, tahtoi Marta opiskella suomea. Opeteltiin numeroita, samalla kun Jenni opetti numeroita ja ruumiinosia Megalle. Moni muukin lapsi pyöri siinä toistamassa numeroita. Oli tosi mukavaa.

Illalla istuskelin koneen ääressä ja Jenni touhusi ympäriinsä. Yhtäkkiä Jenni pomppi vessasta nopeasti ja kertoi siellä olevan ison hämähäkin. Kyllä se melkein kämmenen täytti ja se oli aika vikkelä otus. Yhden kerran Jenni kirkaisi niin että meinasin saada sydärin. Onneksi täältä löytyi hämähäkkimies meidät pelastamaan ja nujertamaan ison otuksen. En olisi halunnut herätä sellainen mahaltani, siinä vaiheessa mustakin olisi saattanut kuulua ääntä.

Kun Jenni kävi sänkyyn luukemaan, istuskelin mä vielä kuunnellen Tuntematonta sotilasta äänikirjana ja ommellen esimerkkifootbagia, joita lasten kanssa olisi tarkoitus tehdä huomenna.

Aamulla vähän kuuden jälkeen Sri koputti oveen ja sanoi, ettei me lähdetäkään mukaan Semarangiin. Täällä tosiaan voi muuttua tilanne hyvinkin nopeasti suunnitellusta. Onneksi Annaliisa lupasi tuoda mukanaan mehua meille. Ehkä ensiviikolla sitten päästään johonkin kaupunkiin käymään.

Nukuttiin pitempään, vaikka ihana herätyskello lauloikin puoli kahdeksalta, painelin torkkua kahdeksaan asti. Käytiin aamupalalla ja mentiin ottamaan arskaa toisen kerroksen terassille, minne Annaliisa oli meidät neuvonut. Oltiin liian myöhään liikenteessä, eikä aurinkorasva ollut imeytynyt tarpeeksi, sillä en ole noin kovasti valunut ikinä. Juuri kun luovutettiin ja oltiin saatu jotain vaatetta bikinien päälle Sri tuli portaita ylös vesimelonilautanen kädessä.. Kultainen tyttö. Olo tuntuu ihan prinsessalta, sillä täällä tehdään niin kovin meidän eteen kaikkea.

Pikku-Mega tuli koulusta ja hyökkäsi heti paikalle ja ilmoitti ontuvalla englannilla haluavansa oppia Jennin kanssa. Siinä sitten jatkui numeroiden opettelu suomeksi ja minä livahdin suihkuun. Tänään on ollut ihana päivä, rentoa olemista eikä matkustamista autolla. Nyt vähän lepoaikaa, ulkona on meinaan kuuma, ettei siellä pysty kukaan olemaan.

4 Comments:

At 12:21, Anonymous Anonyymi said...

Hei Anni!

On todella nostalgista lukea kokemuksiasi. Elämä muistuttaa paljon itse Tansaniassa kokemaani. Ajalla ei samassa mielessä ole merkitystä kuin täällä ja ihmiset ovat kaikessa etusijalla ja vieraista pidetään hyvää huolta.

Voisinpa tulla työssäoppimiskäynnille:) mutta ei, täällä eletään talvea odotellessa..

Kaikkea hyvää t.sauli

 
At 14:59, Anonymous niina said...

ihana lukea sun kertomuksia.. :)
täällä sitä valmistaudutaan jo aamuisin kaulahuivilla ja hanskoilla! lehdetkin pian tippuu..
minäkin koitin kovasti silloin lapsille enkkua ja suomea opettaa, toivottavasti ne jotakin senkin pohjalta muistaa.. :) Tyas, Susi ja Yuni osaa muuten laulaa leipurihiivan tosi hyvin :D jotkut vuosia sitten olleet suomalaiset oli sen niille opettanut, että laitappa tytöt laulamaan :D

 
At 16:51, Blogger anni said...

Kiva saada kommentteja.

Sauli,
Olis kyllä kiva jos tulisitte Sarin kanssa visiitille.. Mahtaiskohan koulu antaa teidän tulla arvioimaan meitä tänne??

Niina,
Lapset osaavat suomenkielisiä lauluja. Sieltä irtoaa "mörrimöykky tanssii ja ruokopilli soi" sekä hämähämähäkkiä olen kuullut. Pitää kysyä tuosta leipuri hiivasta.
Opiskelin taas tuossa Sappetuan kanssa englantia, ehkä siitä jotain jäi päähänkin.

Koittakaahan tarjeta siellä!

 
At 14:45, Anonymous Maria said...

Hämähäkkejä!! Kääk! No, mut hieno juttu, että siitäkin selvisitte. Ihanaa, että ootte päässy relaamaan ja ottamaan aurinkoakin välillä. Miä lähden tuota pikaa tästä tutustumaan Tukholman muihin nähtävyyksiin, kun pitää vähän tätä reviiriä ruveta laajentamaan. :) Täälläkin paistaa aurinko, muttei tietysti niin kuumasti kuin siellä Indonesiassa.

 

Lähetä kommentti

<< Home