lauantaina, lokakuuta 21, 2006

KV: Kun ei oo helppoa on vaikeeta

Kummasti nihkeät fiilikset syövät kirjoitushalua, näppis raikaa parhaiten, kun on innoissaan ja hyvällä tuulella.

Thaimaa suunnitelma ei onnistu, koska lentolippuihin ei pysty tekemään minkäänlaisia muutoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että viisumeista pitää maksaa 100 euroa kuukaudelta, yhteensä 200 euroa per naama. Se on paljon ja se harmittaa. Toisaalta nyt helpottaa, kun pikku hiljaa ehkä alkaa suunnitelmat selviämään. Toisaalta se voi olla harhaa vain, sillä tämä on hyvä maa tuomaan yllättäviä muutoksia mukanaan.

Eilinen oli jotenkin tosi rankka päivä, olin illalla aivan kuitti ja todella koti-ikävissäni. Jennillä myös vähän samaa vaivaa. Tänään ollaan sitten yritetty tehdä suunnitelmia. Mä soittelin lentoyhtiölle Jakartaan, maksoi 5 euroa 13 minuuttia todeta, ettei meidän lipuille voi tehdä mitään muuta kuin matkustaa niillä kotiin.

On niin eri asia olla jossain maassa turistina, vaihdella paikkaa ilman, että tulee paljoa oltua samassa paikassa samojen ihmisten kanssa. Lapset vielä suurimmaksi osaksi hymyilevät meille, mutta myös muita ilmeitä näkyy. Nyt tuntuu siltä, et ollaan päästy arkeen sisään.

Samana iltana kun me palailtiin Yogyasta, täällä oli yksi herkkä tyttö saanut kiusaamisesta tarpeekseen, saanut jonkun kohtauksen ja uhannut tappaa itsensä. Tunnelma oli sen mukainen. Kyseinen tyttö oli eilen diapamipöllyssä ja melkein kaikki muut tytöt vain naureskelivat sille. Jotenkin aika hiljaisena jengi istui ompelemassa footbageja.

Yksi asia täällä lastenkodilla vaikuttaa kamalasti viihtymiseen. On kamalan vaikea olla, kun ei tiedä miten päin olisi, että Annaliisa olisi tyytyväinen. Suoraan mitään ei kuule, mutta ilmeistä, eleistä ja vastauksistahan sen huomaa oliko joku hyvä vai huono juttu. On ristiriitaista, kun toisaalta tuntuu, että hän tekee paljon yrittääkseen saada meidät viihtymään. Eilenkin oli ruokapöydässä perunamuussia ja nakkikastiketta vaihteluksi riisille ja soijalle.

En oikein tajunnut kuin vasta tänään, kuinka hyvin meissä näkyy täällä fiilikset. Kun nyt ollaan oltu pari päivää vähän vähemmän hyvässä vireessä, on se myös huomanneet muut. Viikonlopuksi tänne tullut psykologian opiskelija Rilif on kova kyselemään. Miksi olet surullinen, oletko huolissasi jostain jne.

Tänään saatiin aamupalaksi Srin tekemät banaaniletut, herkullista. Sitten sumplittiin lentoja ja siinä välissä ehtikin aamupalat sulamaan sopivasti. Hullut suomalaiset pelasivat kello 11 jälkeen sulkapalloa kentällä, mikä kuitenkin on kuumimpia aikoja päivästä. Hikihän siinä tuli ja kuumuuteen hyytyi.. Eikä ilman aurinkorasvaa uskaltanut pitemmäksi ajaksi jäädä. Mutta kivaa se oli, en ollut muistanutkaan kuinka kivaa.

Nyt sitten lepäillään tätä kuuminta aikaa ja jotain puuhastelua on varmasti luvassa ennen päivällistä. Tänään on lauantai, mikä tarkoittaa, että syödään yhdessä ja sen jälkeen leikitään.. Olisikohan tänään vuorossa viikinkipalloa ja ehkä käsiläpsyä.

Kun nyt viisuminanomisasiat selviävät sovitaan vain päivämäärät ja lähdetään melkein 30 vuorokaudeksi Balille hengaamaan, kun saadaan harjoittelujakso päätökseen. Ei muslimialueita meille tämän jälkeen. Balilla rantsua Kutalla tai Sanurissa, kaupunkielämää Denpasarissa ja rentoutumista Ubudin taiteilijakylässä.

1 Comments:

At 14:18, Anonymous Maria said...

Suunnitelmat totisesti elävät ja muuttuvat suuntaan ja toiseen koko ajan. Harmi, että ne viisumit ovat niin kalliita, mutta jos te päätätte kyseisen reissun olevan tekemisen arvoinen, niin sillon ne viisumit menee (vaikkakin vähän hampaita kiristellen) siinä sivussa.

Vaikeista hetkistä selvitään yhdessä ja yksin. Hyvä, että teillä on toisenne siellä ja muistakaa, että täällä Suomessa (ja Ruotsissa :D) teillä on hengessä mukana vaikka kuinka monta muuta ihmistä. Ootte ajatuksissa. :) Huonot hetket ovat siitä kivoja, että niillä on tapana mennä ohitse ja muuttua taas hyviksi hetkiksi. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home