tiistaina, lokakuuta 24, 2006

KV: Hari raya ja liimaiset sormet

Paastonpäättymistä juhliva kulkue meni näkemättä oikeastaan mitään, mutta kuultua sitä tuli ihan tarpeeksi. Tunnin verran kytättiin portin pielessä, josko nähtäisii kulkue, mutta ainoa mitä nähtiin mopojen lisäksi oli kaksi rekkaa kaiuttimet lavalla.¨

Katsottiin kämpillä yksi leffa ennen kun käytiin nukkumaan. Yöllä heräili jumputtavaan musiikkiin, jodlaukseen ja moottoriajoneuvojen ääniin eli juhlakulkueen ääniin neljältä. Aamulla kun olisi saanut nukkua, kuulosti kun lapset olisivat huudelleet tuossa ikkunani ääressä.. eikä ne äänet ole hiljaisia. Näin koko yön levottomia unia ensin väkivaltaisesta paastonloppumisen juhlinnasta, sitten paluustani Suomeen, jossa sitten oli katastrofia kerrakseen. Nään täällä outoja unia, joita ei oikein osaa edes tulkita.

Väärinkäsityksen takia aamu meni askarrellessa lasten kanssa. Minä ja Jenni puuhattiin joulukalenterin osien parissa (minä väänsin tiina tontulle punaisia vaatteita ja Jenni muovasi lumiukkoa) ja lapset väänsivät samoja palloja korteista ja kartongeista, mitä edellisessä postauksessa esittelin.

Ihan kuin nuo lapset eivät olisi oikein koskaan askarrelleet. Kamat katoilevat alta aika yksikön ja kortteja varastetaan kuvien tähden. Innokkaita he ovat kyllä tekemään, mutta aika työläitä ohjattavia, ehkä syynä hieman nuo kielierot. Yleensä paikalla on edes joku englantia ymmärtävistä lapsista eli ohjeiden pitäisi jotenkin mennä perille. Kiltisti ne tänään siivosivat jälkensä ja jatkoivat iltapäivällä askartelua keskenään.

Lounaan jälkeen tuli otettua tunnin tirsat ja loppu aika menikin delegoidessa ennen päivällistä. Juteltiin pitkät tovit Annaliisan kanssa jouluaskarteluista ja joulujuhlan rekvisiitta valmisteluista. Ihan hyvältä vaikuttaa nyt, paremmalta kuin aiemmin. Kyllä nämä hommat lutviutuu, etenkin nyt, kun saatiin kunnon askartelutila, jonne mahtuu roinat ja keskeneräiset prokkikset levälleen. Vielä kun saisi sinne tuulettimen.

Tehtiin sitten tiiviisti hommia päivällisen jälkeen ja saatiin kuin saatiinkin joulukalenterin pohja hyvällä yhteistyöllä valmiiksi. Melkein pari tuntia ja puoli purkillista fox-liimaa meni siinä touhussa. Nyt onkin hyvä keskittyä pieniin yksityiskohtiin. Olen lupautunut piirtelemään maisemaan täydennystä ja jänis on jo luonnosteltu..

Pakko hehkuttaa. Sri näytti tänään miten mangoa oikein leikellään syötäväksi. Homma on meinaan aina totaalisesti levinnyt käsiin ja naamalle. Ei se vieläkään ihan niin siististi mennyt, kun tässä kämpillä kokeilin, mutta harjoitus tekee mestarin. Idea on, että mangon päästä veistä kuljetetaan ihan kiven vierestä ja saadaan näin melkein puolikas irti. Tehdään pystyyn ja vaakaan viiltoja kuoreen asti, kuitenkaan sitä leikkaamatta. Kääntämällä tämän viilleltyn osan kuperaksi esiin pompsahtaa nättejä neliöitä helposti syötäväksi.

Sähköpostin mukana tuli äipältä pyyntö, että kertoisin vähän tämän paikan rahoituksesta. Siihen voisin pureutua oman postauksen verran, sillä lähdemateriaali mulla tässä koneella kyllä on.

Fiilis on hyvä nyt ja tylsistymistä estävät askartelut, joissa riittää puuhaa.

1 Comments:

At 15:00, Anonymous Maria said...

Jouluvalmisteluja. *hymy* Yksi päivä aloin miettiä, että joulu alkaa taas pikku hiljaa tosiaan lähestyä. Mulle se on aina ollu tärkeä juhla. Jännä ajatella, että sitäkin voi juhlia maailman joka kolkassa. Mulla on vähän koti-ikävä, tuon joulun suhteen siis, muutoin on jees.

Olisi kiva, jos lapset ja nuoret saisivat teidän työssäoppimisen aikana ideoita jatkoa varten... Niin, että he jatkaisivat myöhemminkin taiteilua ja askartelua. Se kuitenkin on vaihtelua koulutehtäviin ja siinä jokainen pääsee toteuttamaan itseään. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home