lauantaina, lokakuuta 28, 2006

KV: Uusi tukka ja silmäniskuja

Eilen ei tapahtunut paljoa ihmeellistä, käytiin kehityskeskustelua eli puhuttiin asetetuista tavoitteista ja mitä ollaan täällä saavutettu ja opittu. Ja tänään puhuttiin niistä Annaliisalle.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ohjaan ryhmää englanniksi (joku yleinsä vielä kääntämässä siitä indonesiaksi) ja pystyn ohjaamaan aika hyvin asioita myös ilman yhteistä kieltä (esim. askarteluissa) ja muutamalla oppimallani indonesiankielisellä sanalla (sakset ja numeroista on ollut hyötyä). Olen päässyt tähän arkeen mukaan, mikä oli yksi tavoite ja tutustunut tähän kulttuuriin.

Suurimpia anteja varmasti on islamilainen kulttuuri, se että Indonesia on kehitysmaa ja se että omana osana tässä kulttuurissa on olla londo (haukkumasana länsimaalaisesta, tarkoittaa alunperin hollantilaista), jota tuijotetaan ja jolle huudellaan.

Aasiaväsymyksen jälkeen nautin taas olostani täällä. Eilen kun vein biojätteitä tunkiolle, vastaan tuli kesän tuoksu ja mielen täytti se tietoisuus, että on oikeasti täällä lämpimässä ja auringonpaisteessa. Olen taas ollut iloinen ja puhelias itseni.

Eilen Jenni alkoi tehdä mulle pikkulettejä ja tänään ne saatiin Susin, Tutin ja Tetin avulla valmiiksi. Päänahka saa ainakin paremmin happea ja hyvältä nämä näyttävät. Voisin myöhemmin harkita tälläisiä extrakarvojen kanssa, ei näyttäisi ihan niin kaljulta.

Lähdettiin ennen puolta päivää käymään Patissa. Mentiin ensiksi syömään paikkaan, jossa oltiin käyty myös matkalla Yogyaan. Ajattelin kokeilla jotain erilaista listalta, joka on kokonaan indonesiaksi. Bakso goreng mie eli vehnänuudelia ja lihapullia, tosin lihapullien kirjoitusasusta en ole nyt ihan varma. Goreng on kuitenkin paistettu ja mie vehnänuudeli. Hyvä oli ruoka, mutta en ole ikinä ennen syönyt lihapullia, jotka lilluvat liemessä.

Jäätiin Srin kanssa Patiin pyörimään, shoppaamaan tuliaisia ja huomaamaan, että muslimien lomailu piti monta kauppaa vielä kiinni. Päästiin ikäväksemme todistamaan liikenneonnettomuutta, farmariauton ja moottoripyörän kolaria. Moottoripyörää ajaneella naisella oli kypärä, joka ei ollut kiinni, joten kypärä lensi päästä alta aikayksikön. Siinä vaiheessa kun minä tilanteen huomasin, kramppaavaa naista nostettiin pois autotieltä ja ambulanssi kurvasi paikalle. Ei jääty katsomaan sen pidemmäksi aikaa.

Kaupoissa huomasin, että kiinnitän yhä vähemmän huomiota tuijottaviin ihmisiin. Ja kuitenkin aina välillä tulee joku juttelemaan, onneksi vielä useimmiten ihan suht mukavasti, eikä kukaan ole kysellyt todella henkilökohtaisia asioita. Samanlaisia juttuja, jota minäkin voisin kysyä ihmiseltä, joka on tullut jostain muualta Suomeen.

Taas kerran on lauantai, neljäs lauantai, jolloin ollaan osallistuttu iltamenoihin. Ruoka ei ollut valmis kuudelta, joten jouduttiin odottelemaan ja odotellessa leikittiin hedelmäsalaattia. Ihmeen innoissaan lapset jaksoivat sitä leikkiä.. ja pitkään. Syömisen jälkeen harjoiteltiin ensin joulujuhlalauluja ja sitten leikittiin.

Jenni veti Huugi guugin, mutta ilmeisesti siinä olisi tarvittu ymmärrys mitä sanat merkitsi, sillä osa leikkijöistä hyytyi vähän liian aikaisin. Muuten ovat jaksaneet tuollaisia hyvin ja innoissaan.

Ellin skodaus toimi mukavasti, valitettavasti se rajasi piirin ulkopuolelle kehitysvammaiset pojat, autistin ja jälkeenjääneen. Kaksi piiriä, joista sisäpiiri istuu tuoleilla ja ulkopiiri seisoo tuolien takana. Yhdellä tuolilla ei ole ketään ja sen takana seisovan pitää silmää vinkkaamalla saada joku sisäpiiriläisistä omaan tuoliin. Kun pelissä päästiin vauhtiin tuntuivat lapset nauttivan kovin ja jotenkin pitkästä aikaa oli siinä koko ryhmässä tosi hyvä fiilis. Ehkä se on se mielihyvä, mikä syntyy kun joku vinkkaa juuri sulle silmää..

Lapset jäivät katsomaan leffaa. Huomenna olette siellä Suomessa taas yhden tunnin enemmän jäljessä meitä.

posted by Anni @ 10:13 ip.