Annin oppimispäiväkirja ja portfolio

KV: Värikkäitä naruja

Päivä on ollut aika hyvä, mitä nyt tämä eilisestä syntynyt pieni alavire mielissämme. Paljon on puhuttu asiasta. Annaliisakin on jutellut meille, mutta tuntuu, että niiden ilmeiden takana on piilossa halveksuntaa.

Pyykättiin Jennin kanssa aamupalan jälkeen iso läjä vaatteita, vähän jo matkaa varten. Huomenna voisi aloittaa pakkailut tai ainakin jonkinlaisen listan, sillä en todellakaan aio kantaa kaikkea mukana. Onneksi voi jättää tänne kamaa. Pyykkäilyn jälkeen luin yhden romaanin loppuun ja löysin sen jälkeen Jennin ison lankakasan parista selvittämästä toisiinsa sotkeutuneita lankoja. Lankalöydöstä innostuneena päätettiin myöhemmin tehdä lankoja pyörittämällä nättejä naruja lasten kanssa vaikka ranteiden ympärille ja mulle tuli heti mieleen ystävännauha, joka tehdään simppelillä solmimistekniikalla.

Lounasta syötiin kolmisteen Srin kanssa, kuin pieni onnellinen perhe. Voitiin jutella mitä vain, sillä muut olivat Jeparassa asioilla. Kauheen iloisia ei juteltu, mutta nautittiin siitä, ettei ollut ketään vihaista paikalla. Lounaan jälkeen kaikki vetäytyivät levolle ja me tänne meidän kämppään. Jenni kirjoitteli koneella ja mä innostuin soittamaan pientä bongorumpuani, jonka ostin Yogyasta. En mä sitä osaa oikein soittaa, mutta kamalan rentouttavaa sen soitteleminen oli, kuin meditoimista. Ja otin sitten kuitenkin päikkärit, joilta Jenni unohti mut herättää ja ehdin nukkua melkein pari tuntia.

Ennen päivällistä mentiin lasten luoksen askartelemaan narujen kanssa. Jenni teki Megan kanssa pari nauhaa ranteeseen ja hitaasti muut lämpenivät katsellessa. Ja sitten kun ruoka-aika tuli niin tekijöitä olisi ollut enemmänkin. Puuhaa sitten jatkettiin päivällisen jälkeen, siinä ohessa Jenni laulatti lapsilla joulujuhlaa varten lauluja. Pojat innoistuivat kovin, ne pienimmästä päästä alkaen ja neuvominen onnistui hyvin englannilla, parilla sanalla indonesiaa ja näyttämällä mallia. Tein samalla Srille ystävännauhaa ja siitä kiinnostui muutamat. Opetin sitten tytöille sitä tekniikkaa ja Sappetuakin halusi oppia sen. Osa ei ymmärtänyt ideaa, mutta tekivät erinäköistä, mutta vähintään yhtä hyvännäköistä nauhaa. Opinhan siinä itse uuden tekniikan.

Ihanan innostuneita lapsia. Tosi suloisia kun ne niitä naruja pyöritteli kaverin kanssa tai jopa yksinään lankojen toinen pää sormissa ja toinen varpaiden välissä. Ne, jotka tekivät solmimistekniikoita, istuivat toinen jalka koukussa edessään ja narun toinen pää isovarpaan ympärillä. Suomessa on ollut helppoa käyttää neulaa ja sillä kiinnittää nauha farkkuihin polven päältä, helpottaa tekemistä kummasti. Mutta maassa maan tavalla, täällä on lämmin ja varpaat jatkuvasti esillä, mutta farkkuja ei lapsilla täällä lastenkodin sisällä juurikaan näe kuin pyhänä kirkossa.

Annaliisa kertoi, että lasten väliarvostelut koulusta olivat surkeita. Vain yksi olisi päässyt koulusta pois, jos olisi kyseessä olleet loppukokeet. Kuulemma ensiviikolla alkaa tosissaan lukeminen.

posted by Anni @ 10:13 ip.