IP-KERHO: Kuudes päivä - kypsyminen
Eilen kerhoon tulivat kaksivuotiaiden ryhmä. Kun astuin ovesta sisään yksi istui pöydän ääressä ja huusi täytä kurkkua. Muut lapset leikkivät ohjaajan kanssa. Keskityin sitten siihen huutavaan tapaukseen.
En viitsinyt kaapata pientä syliini, sillä todennäköisesti lapsi olisi vain vieraan ihmisen sylissä riehunut enemmän. Itku kuitenkin loppui kun hetken odotteli ja houkuttelin hänet lukemaan kirjoja. Se on se minkä osaan, lukeminen. Tykkään lukea ja ihmetellä kuvia pienten kanssa. Kaikki vaipanvaihdot ja sotkeva syöminen on sitten sitä sarjaa, ettei kovasti nappaa.
Iltapäivällä sitten satoi ja pojat olivat niin villeinä että mulla tuli kiintiö vastaan. Olisin halunnu leikkiä niiden kanssa, mutta ei niillä ollut minkäänlaista keskittymiskykyä. Oli vaan huutoa, painia, möykkää ja riehumista. Olin todella onnellinen kello 14.30 kun poistuin puistosta.
Tänään menen vasta puoleenpäivään ja pääsen viideltä. Jos lohduttautuisi sillä, että kello 15-17 välillä on lähes kuollutta. Sitä ennen sateisella säällä olen jo kyllä voinut tulla hulluksi. :)
IP-KERHO: Viides päivä - sieniä ja keppejä
Tänään mentiin kerholaisten kanssa metsäretkelle. Ryhmässä oli 10 lasta, kaksi puiston ohjaajaa, minä ja erään kerholaisen äiti. Pidin siitä, että sain hieman tarkkailla enemmän, enkä ottaa niin vastuullista ja huolehtivaa roolia. Sydämeni kuitenkin vihdoin suli ryhmälle, kun retkelle lähtiessä yksi pieni poika tarjoutui parikseni ja niin innoissaan hoki ”Anni, Anni” ja kovasti selitti kaikesta.
Pääsin seurailemaan yhden ohjaajan ohjaamista siellä metsässä. Tykkäsin hänen tyylistään. Siinä oli jotain pikkukakkosmaista, joka sai lapset innostumaan. Metsässä loruiltiin oravasta ja pöllöstä sekä etsittiin pitkiä, pieniä ja pulleita asioita. Jotain ihanan puhdasta ja viatonta niissä räkänokissa on. Ehkä se on se vilpitön asenne ja suuri ihmettely ja riemu pienistä asioista. Yksi metsäretken kohokohdista oli eväiden syöminen kalliolla istuen.
Iltapäivällä kierrettiin tiiminvetäjän kanssa puiston aluetta ja otettiin valokuvia valokuvasuunnistusta varten. Yritetään ehtiä toteuttaa suunnistus vielä ennen kuin lähden. Aika haastavia kuvia.
Olen jotenkin todella väsynyt näiden kahden päivän jälkeen. Huomenna tulee 2-vuotiaat kerholaiset, imevätkö ne energiaa vielä enemmän?
IP-KERHO: Kolmas ja neljäs päivä
Sivuutan nyt tuon lopun viimeviikosta. Olin ip-kerhossa keskiviikkona kolmantena päivänä ja loppu viikko meni sairastellessa. Toimin ip-kerhossa atk-tukena ja otin muutamia kuvia tännekin liitettäväksi.
Tänään menin jo 9.30 leikkipuistoon. Olen tällä viikolla kerholaisten kanssa, jotka ovat näitä alle kouluikäisiä. Kaksi 3-4 -vuotiaiden ryhmää ja keskiviikkoisin on 2-vuotiaiden ryhmä. Kerhot kestävät noin 2-3 h. Ja jo tämän päivän perusteella voin sanoa, ettei noin nuoret todellakaan ole minun työympäristöni. Yksi nelivuotias on ok, mutta kymmenen, ei todellakaan mun juttuni.
Kerholaisten kanssa sitten leikittiin jotain yksinkertaisia leikkejä ja laulatin ainoaa osaamaani Fröbelin palikoiden Huugibuugi-laulua. Siitä ihana ryhmä, ettei niitä edes haittaa jos menee pieleen. Jammaavat vain kuin päättömät ja laulavat mukana. Askarreltiin myös omenoita seinälle (vain pari osaa leikata saksilla *huokaus*). Huomenna mennään kerholaisten kanssa metsäretkelle.
Kerholaisten jälkeen puistolaisten (puistolaisilla tarkoitan ip-kerhon asiakkaita, näitä 1.-2. -luokkalaisia) seura olikin jo mannaa. Päivä oli todella rauhallinen ja sainkin keskittyä muutamaan lapseen kerrallaan. Potkiskelin jalkapalloa ja opettelin uudelleen pelaamaan keinupersistä, sitä lapsuuteni leikkiä. Kyllä ne 7-vuotiaat ovat mainioita.
IP-KERHO: Toinen päivä lasten maailmassa
Tämä päivä oli tylsä ja kylmä. Lapset olivat jotenkin rauhattomampia kuin maanantaina. Päivystin melkein koko päivän pihalla, koska aikuisia oli niin vähän.
Lupasin kommenttiosastolla kertoa hieman enemmän paikasta. Iltapäiväkerho sijaitsee leikkipuiston yhteydessä ja piha-aluetta on laajasti. Alapihaksi kutsuttu alue on aidattu ja koululaiset saavat siirtyä yläpihalle, aitaamattomalle alueelle, vasta välipalan jälkeen. Sisätilat ovat sitten aika pienet verrattuna ulkomahdollisuuksiin ja siihen ulkona olemiseen pyritäänkin. Jospa vielä joku päivä ottaisin kuvan tai pari tänne blogiin koristeeksi.
Arastelen hieman lähteä mukaan lasten touhuihin. En oikein tiedä missä määrin roolini rajat sen sallivat. Ainakin tälläinen päivystäminen pitemmän päälle on kuolettavan tylsää.
Tänään lapset jo reagoivat muhun ihan eri tavalla. Eilen olivat katselleet naamaa ja tänään sateli kysymyksiä
"kuka sä oot?" Mua pyydettiin antamaan palloa sun muuta varastosta ja juoksipa yksi poika pariin otteeseen jalkoihini huutaen
"AnniAnniAnniAnniAnni.." Iltapäivästä eräs tyttö isänsä kanssa lähtiessä tuli eteen ja kätteli ennen poistumista. Mulle kerrottiin teletappi-vitsejä ja sainpa kuulla olevani paras ope, kun annoin tytöille vauhtia eräänlaisessa keinussa.
Kaipaisin ehkä hieman enemmä ohjeita puiston tiiminvetäjältä.
IP-KERHO: Toisen päivän aamuna
Eilen ip-kerhossa pisti korvaani kova kieltäminen. Ei saa roikkua matontamppaustelineessä, ei saa tehdä sitä eikä tätä. No, lapsia on paljon ja vastuu ohjaajilla. Sattuisiko ja tapahtuisiko yhtään sen enempää jos ei samalla tavalla kiellettäisi? Kyllähän nämä asiat selitettiin minulle.
Pohdiskelin myös omaa rooliani. Jos olisin oikeissa töissä, olisin varmasti passiivisempi. Kun aikuisia ihmisiä on vähän, ei voi vain tietyn ryhmän kanssa pelata ja touhuta. Onko edes mahdollista saada viittäkymmentä lasta kerrallaan kiinnostumaan heidän vapaa-aikanaan samasta asiasta? Uskon ettei.
Annan siis itsestäni niin paljon kuin jaksan näiden kahden viikon aikana ja puuhaan lasten kanssa. Ensiviikolla vietän aamuja kerholaisten kanssa, jotka ovat näitä puistolaisia nuorempia, nuorimmat 2-vuotiaita. Hyvä nähdä myös mitä se työ on.
Pian pääseekin pyörän selkään ja aloittamaan toisen päivän iltapäiväkerhossa.
IP-KERHO: Startti tutustumisjaksoon
Mietin aloitanko tämän oppimispäiväkirjan jo ennen ensimmäistä päivää, kirjoittamalla ylös ajatuksia siitä mitä tulen iltapäiväkerhon tutustumisjaksolla tekemään. En oikein osannut. Olisin voinut kirjoittaa, että en tiedä iltapäiväkerhoista oikein mitään, en paljon enempää.
Lähdin siis aamulla ilman suurempia odotuksia polkemaan Strömbergin leikkipuistoon. Tietenkin eksyin matkalla ja olin jo ekana päivänä myöhässä kymmenen minuuttia. Tuloni oli kuitenkin jo unohdettu puoleen päivään mennessä, eikä myöhästyminen näyttänyt luovan suurta leimaa otsaani.
Iltapäiväkerho on lasten vapaa-aikaa. Kamalasti ohjattua ohjelmaa ei ole. Työntekijöitä on vähän ja lapsia paljon, kaiken kaikkiaan eka ja toka luokkalaisia yli 50. Kauniilla ilmalla, kuten tänään, leikitään vapaasti ulkona. Sateisena päivänä voi sitten tulla haastavampaa, sillä sisätilat ovat aika pienet.
Alku päivästä meni hengatessa lähes tulkoon puiston henkilökunnan kanssa. Kuuntelin ja katsastelin ja seisoin pihalla. Lapset eivät kamalasti reagoineet minuun, eikä minua esitelty lapsille. En tiedä olisiko itse pitänyt esitellä itseni, vai onko sillä kamalasti väliä?
Ensimmäiset kontaktini lapsiin sain vasta välipalan aikana. Poikajoukko piti showta mun läsnäollessani. Jotenkin ohjaajan rooli jäi vähäiseksi. Uskalsin avata suuni ja välillä sain huomautella hurjista leikeistä ja kenkien pitämisestä jalassa. Loppupäivä meni pelatessa jalkapalloa 7-vuotiaiden poikien kanssa, jonka koin hieman ohjaustaitoihin liittyvän. Jouduin pelaamisen lisäksi toimimaan tuomarina ja jakaa joukkoeita ja rauhoitella kuumenneita tunteita.
Päivän jälkeen fiilis on hyvä. Tulin juttuun työntekijöiden ja lasten kanssa. Katsotaan mitä seuraavat yhdeksän päivää tuovat tullessaan.
