keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

VINTTI: Näkökulmia

Eilinen päivä hurahti parilla ohjelmanumerolla. Aamulla vedettiin toisen opiskelijan kanssa keskustelu aiheesta "Hyvän päivän resepti". Askarreltiin taulu johon laitettiin pohja vihreästä kreppipaperista ja otsikoksi tuo keskustelun teema. Tehtiin erimuotoisia lappuja, joihin jokainen kirjoitti itselleen tärkeitä hyvään päivään liittyviä tekijöitä. Valmiit laput kiinnitettiin reseptitauluun. Keskustelu meni hyvin ja ehkä hieman enemmän mun johtamana, toinen opiskelija esitti kyllä kysymyksiä ja lopetti keskustelun.

Sari-ope kävi sitten iltapäivällä juttelemassa mun ja työnohjaaja Miran kanssa. Keskustelu oli antoisa ja siitä tuli mieleen, että onko mulla liian korkealla rima. Murehdin meinaan paljon sitä etten tee mielestäni tarpeeksi. Ohjaaminen kun on täällä niin eri asia kuin nuorten kanssa, joihin on jonkinlaista auktoriteettia. Täällä maanittelu on ihan eri asteella, toisaalta, silloin kun joku osallistuu (esim. keskusteluihin) siinä ollaan aika tosissaan mukana.

Keskustelussa heräsi myös ajatus siitä, että pitäisikö kyseenalaistaa ainakin ajatuksissa asiakkaiden elämän kurjuus, köyhyys ja vastaavat. Vaikka alkoholismi on sairaus, eikö silti ihmisellä ole itsellään valinta mihin rahansa käyttää. Heräsi myös keskustelu siitä, kuinka leipäjonot ja muu "kerjuu" on jatkuva harrastus, vaikka voisi yrittää ottaa vastuun omasta rahankäytöstä ja ostaa itse ruokaa. Mihin pitäisi vetää paapomisen raja, että ihmiselle itselleen jäisi joku vastuu?

Luin tänään matkalla tänne ryhmän havainnoimistehtävän ohjeita. Alussa puhutaan lasten tai nuorten muodostamasta ryhmästä.. silti ajattelin tehdä tehtävän täällä ollessani ja näistä ihmisistä. Tuntuu että ikäryhmä, johon itselläni on vielä matkaa paljon, on todella haasteellinen ryhmä arvioida kehitystehtäviltään ja muuten elämäntilanteeltaan. Onneksi saan varmasti tehtävän käynnistämiseen tukea työntekijöiltä täältä.

Kohta lähdetään muutamien asiakkaiden kanssa ruokakurssille. Se kestää neljän keskiviikon verran ja mekin saamme syödä navan täyteen siellä ilmaiseksi. Hyvä juttu opiskelijabudjetille.

maanantaina, maaliskuuta 27, 2006

VINTTI: Kevättä kohti

Aika menee nopeasti täällä. Neljäs viikko käynnistyi ja parin päivän päästä tämä työssäoppimisjakso on puolessa välissä.

En vieläkään tee täällä niin paljon, kun jotenkin ajatuksissa pitäisi. Viime viikolla pidin tunnin kurssia, jossa käytiin läpi kuvankäsittelyjuttuja. Samaa on toivottu tällekin viikolle. Huomenna meidän pitäisi toisen opiskelijan kanssa vetää keskustelu aiheesta "Hyvän päivän resepti". Pitäisi keskustella aiheesta ja keskustelunvedosta etukäteen. Kuinka hommat jaetaan, että sen saa tehtyä yhdessä.

Tänään aamun fiilisryhmän jälkeen yksi asiakkaista, 35-vuotias mies, sanoi mulle, että olen erittäin positiivinen ihminen. Siitä tuli hyvä fiilis ja jo aiemmin mietin, onko se sitä mun antia tälle paikalle. Olla täällä hymyilemässä ja toteamassa, että elämä on ihanaa.

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

VINTTI: Muutoksen tuulia

Toinen viikko Vintillä meni nopeasti. Kävijä määrät olivat hieman pienempiä, muutama lähti rahapäivän tullen ryyppyputkelle. Uusi työntekijä tuli heti maanantaista ja rupesi laittamaan paikkaa uuteen uskoon. Viikko-ohjelmaan on tullut uusia kohtia ja sisustamistakin seuraa lähiviikkoina.

Nyt maanantaihin ja perjantaihin lisättiin ns. fiilisryhmät, joissa kartoitetaan perjantaisin tulevaa viikonloppua ja maanantaisin kulunutta sekä pohditaan oliko hankaluuksia selvitä siitä selvimpäin. Yllätyin kuinka tarpeelliselta se tuntui, tunnin verran meillä meni neljän asiakkaan kanssa, tosin me kaksi opiskelijaa ja työntekijät kertoivat kuulumiset, mutta ne ohitettiin hieman nopeammin.

Ohjelmaan lisättiin myös ajat, jolloin voi mennä keskustelemaan kahdenkesken työntekijöiden kanssa, ilman että tarvitsee hihasta kiskaista. Saa nähdä miten se lähtee käyntiin. Tomera uusi työntekijä Mira on myös saanut puhtia toimintaan ja meidän opiskelijoiden tehtäviin. Keskustelunvedot tiistain ryhmissä ensin yhdessä ja sitten yksin. Matin ehdotuksesta ohjaan keskiviikon Team Fellinin, eli ohjelmassa on Photoshopin perusteita ja perusjuttuja liittyen kuvaan ja internettiin.

Tällä viikolla on luvattu auttaa vaatteiden korjaamisessa ja meillä on täällä toimiva ompelukonekin, 26 vuotta vanha tosin. Toin kotoa pari lisäneulaa ja lankoja, saa nähdä mikä on innostumisen taso. Korjaampa sitten ainakin oman takkini karkailevan vetoketjun.

Askartelua pitäisi suunnitella. Ilmaan on heitetty toive kevätjuhlista ja askartelua voisi toteuttaa sisustamisessakin, esim. maalata kukkaruukut itse. Pullan leipomista toivottiin ja ensi viikolla alkaakin työväenopiston neljän kerran ruokakurssi, jonne varmasti minäkin lähden asiakkaiden kanssa.

Jaksaminen on vähän koetuksella. Pitäisi huolehtia, että nukkuu tarpeeksi.

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

VINTTI: Loppuviikko

Eilinen meni ilman ihmeellisempiä kohokohtia. Tuntuu, että olen täällä vähän turhankin tehokas touhutäti. Jotenkin ihmeellisesti mun hommakseni päätyi yhden synttärikakun tekeminen, vaikka alkuperäinen plan taisikin olla yhdessä tekeminen. Passivoinko muita?

Muuten päivä meni teemuki kädessä ihmisten kanssa seurustellessa. Ai niin, olihan meillä vinttikokous, jossa suunnitellaan tulevan viikon ohjelma. Maanantaille keskustelua aiheesta "Kuinka kova työ on pitää huonoa oloa yllä?", tiistaille keskustelua "Herpaantumisesta", keskiviikkona ruuanlaittoa ja mahdollisesti retki talvipuutarhaan (tietenkin kamerat mukana). Torstaina atk:ta (Open Office) sekä vinttikokous ja perjantaina katsotaan täällä elokuva, Henkin kätkemä.

Käsiteltiin myös mun ehdotuksiani.. Kerroin että askartelen yms. mielelläni ja niitä tän opiskelukuvionkin takia pitäis sitten tehdä. Ainakin ihmiset hyväksyvästi nyökyttelivät tälläiselle vaatteiden parsimisviikolle. Aihe tuli mieleen yhden kauluspaidan kainaloreijästä. Itselläkin on takin vetskari ommeltavana. Yritettäisiin samalla opiskella täällä olevan ompelukoneen käyttöä, jotta saataisiin hyöty irti siitäkin.

Pääsiäiskoristeet tulevat varmasti myös askartelulistalle.

Ja nyt tähän päivään, vaikka se ei olekaan vielä kokonaan ohi.

Koska perjantai on siivouspäivä, pyydettiin tulemaan vähän aiemmin paikalle. Imuroin koko huushollin, pyyhin pölyt, järjestin yhden keittiön kaapin pannut, kattilat ja miljoonat säilytysrasiat ja säästetyt lasipurkit. Siitä jatkoin askartelutarvikkeiden kartoittamisen ja laatikoiden ja kaapin siivoamiseen. Kolme tuntia siihen meni. Loppupäivän syön ja juon teetä ja otan niin lunkisti kuin voin. Ehkä voisin kokeilla tuota hierovaa ihme tuolia, johon tuo toinen opiskelija eilen nukahti.

Ja onhan meillä sitten levyraati vielä tänään. Jokainen tuo yhden biisin mukanaan. Itse ajattelin ottaa helpon valinnan ja tuoda Thaimaan tuliaisia eli kipaleen thaikkurokkia.

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

VINTTI: Tarkan euron vartijaksi

Kolmas päivä Vintillä on takana. Tuntuu, että olisin ollut siellä paljon kauemmin kuin kolme päivää. Mihinkään ei oikein kehoteta (työssäoppimisen ohjaajan suunnalta, toinen opiskelijatyttö ja kuntouttavassa työssä oleva nainen ovat sitten ihan toinen juttu), mutta kaikkea saa tehdä. Jos olet innokas tekemään, hommaa kyllä keksitään.

Eilen kysyttiin, että mitä voisi keskiviikkona laittaa ruuaksi, kun keskiviikkona Vintillä kokkaillaan. Tarjosin vaihtoehdoiksi makaroonilaatikkoa ja omaa reseptiäni, kanakeittoa Thaimaalaisittain. Ja koska ruokaidea tuli multa, sain osakseni organisoida ruuanlaiton. Innokkaita apulaisia ei ollut asiakkaista (ruuanlaiton aikana läsnä oli ehkä kaksi asiakasta), joten toinen opiskelija sitten jeesaili sitruunaruohojen ja lisäke riisi-ohrien kanssa.

Ruoka-aineksia käytiin ostamassa aamulla kahvikassan sisällöillä. Keittiön pöydällä on purkki, johon ihmiset laittavat rahaa omantunnon mukaan Vintillä juomistaan kahveistaan. Tosin Vintillä on rahaa varattuna ruokaan, jos purkin sisältö ei riitä. 18 euroa saatiin irti purkista ja 30 eurolla lähdettiin kauppaan. Tarkoitus oli laittaa ruokaa 12 hengelle ja ostaa perustarvikkeita kaappiin. En ole ikinä oikein tehnyt hintavertailua, en ainakaan koskaan noin tarkkaan. Alennuskanaa 9,03 € (2 x 3,49 € + 2,05 €), kilo riisiohraa 1,39 € (en olisi uskonut, että rainbown perusriisit olisivat kalliimpia, mutta olivat ne) sekä kolme 450g pussillista hernemaissipaprikaa 2,49 € (3 x 0,83 €). Lisäksi ostettiin kahvia, juustoa ja sokeria. Keitossa lientä 4 litraa, joten varmaan 6 litran satsi ja 12 hengen lisäkeriisit, hyvin maistui, mutta jäi vielä huomisellekin syötävää.

Hetkittäin huomaan käyttäytyväni kuten uuteen kulttuuriin menemisestä koulussa puhuttiin. Yritän mukautua siihen vähällä rahalla elämisen ajatukseen mikä Vintillä elää. Hävettää se kuinka hyvin itsellä menee, vaikkei moista pitäisi hävetä, enkä usko että asiakkaat mua mitenkään tuomitsisi, onhan niilläkin muutamilla ollut elämässään joskus ihan eri meininki ja hyvät tulot.

Tänään tajusin, että Vintti on ihan kuin nuorisotalo, paitsi ettei nutat ole kai koskaan sosiaalihuollon alaisia. Matti totesi, että useimmilla on jäänyt murrosikä päälle. Same same. Mun työni on melkein samanlaista tuolla kuin nutalla olisi, paitsi ehkä nuorille on helpompi järjestää ohjelmaa kuvittelisin, vapaa-aikaahan nämä päihdeongelmaisetkin tuolla kuluttavat, tulevat tapaamaan ihmisiä. Paitsi, että häiriökäyttäytymistä tai omaisuusvahinkoja ei tuolla taida olla. Jöötä ei tarvitse pitää.

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

VINTTI: Toinen päivä Vintillä

Työssäoppimispaikalle matkustaminen oli mukavampaa tänä aamuna, fiilis hyvä eilisen jäljiltä.

Keskusteltiin tänään aiheesta "Minä ja muu maailma". Monet asiakkaista kokevat olevansa hyvin irrallaan yhteiskunnasta. MMietittiin myös omaa tarkoitusta elämässä ja olisiko maailma parempi, jos minua ei olisi syntynyt? Keskustelua todella syntyi ja annoin oman positiivisen näkökulmani mukaan. Kun kerroin voittateeni pelkoni, ymmärtäneeni, ettei minun tarvitse osata kaikkea kerralla ja olla valmiiksi hyvä, ja että sen tajuttuani koin kuin valaistumisen ja monet asiat ovat olleet helpompia. Jossain vaiheessa keskustelun (tai yhden keskustelijan) kiihtyessä, mietin pitäisikö mun olla enemmän taka-alalla ja kertoa itsestäni vähemmän. Keskustelusta jäi kyllä jälkeen hyvä fiilis.

Lähtiessäni kerroin ajatukseni Matille ja hän vastasi, ettei omien kokemusten kertomisessa mitään ole, kunhan vain kestää sitten aiheen ruotimisen ja muiden mahdollisesti hyvinkin eriäväiset mielipiteet aiheesta.

Tunnelma on edelleen vintillä avoin. Kaksi mulle uutta asiakasta ilmaantui. Päivät täyttyvät keskustelussa kahvi(tai tee)kuppi käsessä, sudokun ideaa ja tekoa opettaessa jne.

Eilen lähtiessäni sain tietää yhden asiakkaan tehneen aikoinaan kaksi murhaa. Mietin silloin, miten se vaikuttaa, pystynkö näkemään hänet muuten kuin murhaajan leima otsassaan. Ja kyllä, vaikka näen hänet sympaattisena vanhana setänä, mieleen tulee jatkuvasti, että tuo tuossa on tehnyt kaksi murhaa. Peilaan hänen sanansa hänestä kuulemani kautta.

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Työssäoppimaan Vallilan vintille

Ensimmäinen päivä takana. En edes arvannut paikkaan tutustuessani viime syksynä, millaiseen kultasuoneen osuin. Paikka vaikutti silloin vain leppoisalta ja rennolta paikalta, jossa on todella hyvä ilmapiiri.

Vallilan vintti on arkitoimintakeskus päihdeongelmaisille, jossa ainoa pakko on olla selvinpäin sisällä ollessaan. Ideana on olla matalan kynnyksen paikkana vaihtoehto kotona yksinolemiselle tai päihtymiselle.

Asiakkaina on eri ikäisiä ihmisiä, muutamasta ei voisi nähdä päällepäin, että mitään ongelmaa on koskaan ollutkaan saati että sellaisen kanssa kamppailisi. Muutama taas näyttää laitapuolen kulkijalta, sillä erotuksella, että tukka ja olemus on puhdas, eikä vanha viina haise. Asiakkaita on tällä hetkellä noin kymmenen. Määrä vaihtelee päivän ja sen mukaan, kuinka kuiva kausi on kullakin meneillään.

Itse työ näyttää siltä, että päivä on pelkkää kahvikupin kanssa hengailua. Jääkaapin ovessa on "lukujärjestys", jossa on tiettyjä viikoittain toistuvia juttuja, kuten teemakeskusteluja, videopajaa ja levyraatia. Osallistuminen on vapaaehtoista. Ohjelman olisi tarkoitus olla lähtöisin asiakkaiden toiveista.

Tänään teemakeskustelun aiheena oli "Miten käytän hermostumisen hyödykseni?". Matti, paikan ainoa työntekijä at the moment, puhui mielikuvien käyttämisestä. Siitä, että meitä on paikalla useampi ihminen, mutta kuinka jokaisen sisällä on erilainen tunnetila (nähdään asioita eri tavalla) ja pyysi sen jälkeen meitä kertomaan mitä eläimiä oltaisiin juuri tämän hetken tunnetilan perusteella. Listattiin positiivisia asioita, joita hermostuminen saa aikaan. Niitä oli esimerkiksi lisä energian ja puhdin saaminen, rajojen asettaminen (mun ei tarvi sietää enempää)ja asioiden näkeminen toiselta kantilta. Mietittiin mikä on normaali määrä hermostumisia ja hermostuvatko kaikki ihmiset ja ovatko rauhallisen oloiset ihmiset vaarallisesti räjähtäviä mielipuolia vai onko heillä vain kyky käsitellä asia muiden huomaamatta. Matti kertoi esimerkiksi, että hän hermostuessaan kysyy aina itseltään "Minkä ikäinen olen nyt?" ja vastaus on kuulemma useimmiten 5-7 -vuotias.

Vintti on ympäristö, jossa näkee osan niistä ongelmista, joita nuorisotyössä olisi tarkoitus ehkäistä. Toimintamallivaihtoehtojen puuttuminen ja tunteiden käsittelyn taito. Joillekin sosiaaliset kohtaamiset, keskustelutuokiot ja päivän lehtien "10 kysymystä" toimivat henkireikänä.

Olen tänään miettinyt mitä oppeja saan tuosta paikasta ja mitä voin sille antaa. Työssäoppimisen teemana on yksilö- ja ryhmänohjaus. Termi ohjaus pitää nähdä tuolla hyvin hienovaraisena. Lähitulevaisuudessa mietitään yhdessä minkälaisia juttuja mulla olisi tarjota, sitten kysellään mikä on asiakkaiden kiinnostus. Tai vaihtoehtoisesti annetaan ohjelman pyöriä, eli askarrellaan itseksemme ja sanotaan että mukaan voi liittyä.. We´ll see.

Ensimmäisen päivän jälkeen olo on erittäin positiivinen. Tämän seitsemän viikon jälkeen olen vähemmän pieni ja naiivi, osaan kohdata ihmisiä paremmin ja ymmärtääkin ehkä hieman enemmän.