ALLI: Nuorten salainen maailma internetissä
Vietin eilen iltapäivän seminaarissa, jonka aiheena oli Nuoret ja arkipäivän rasismi - internet ongelmana ja tukimuotona. Kolmituntinen oli paljon mielenkiintoisempi, kuin osasin odottaa. Paikalla oli ihmisiä nuorten käyttämiltä foorumeilta, monikulttuurisen nuorisotyön tekijöitä, opetusministeriöstä, chattivalvojina toimivia, vähemmistövaltuutettu jne. Mielenkiintoista keskustelua syntyi ja erääksi tärkeäksi asiaksi nousi se, että ammattikasvattajan pitää tietää omat suhtautumisensa voidakseen vakuuttavasti keskustella rasismista ja syrjinnästä.
Mieleeni jäi kaivertamaan, minkälaisia ennakkoluuloja ammattikasvattajalla saa ja voi olla? Itse vierastan esimerkiksi suuria somalijoukkoja, mutta kaikki somalit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet hyvin mukavia.
Seminaarissa nousi myös vahvasti esiin internetin kontrolloimattomuus. Löytyy keinoja kiertää chattibannaukset ja toisille foorumeille voi mennä jatkamaan propagandansa levittämistä.. Tehokkaimpia keinoja on kuulemma chateissä ja foorumeilla hiljentää käyttäjä, jolloin hän näkee kaikkien muiden kirjoitukset, muttei saa omaa viestiään muille.
Seminaarin jälkeen kuulin Jokelan tapauksesta. Meni koko eilinen, ennen kuin oikeastaan yhtään ymmärisin ja illalla viimein luin muutamia uutisjuttuja netistä. Yöunet jäivät vähiin ja aamulla oli raskasta nousta. Hesarin uutisointeja silmäilin, enkä halunnut niihin liikaa paneutua. En halunnut lähteä töihin silmäluomet turvonneina.
Töissä oli heti saapumiseni jälkeen hiljainen hetki. Talon työntekijöiden lisäksi paikalla ilmeisesti oli opiskelijaryhmä, sillä sali oli aivan täynnä. Hiljennyttiin yhdessä uhrien muistoksi. Jotenkin hiljentyminen tuntuu turhalta, tärkeintä oli, että meitä oli monta samassa paikassa. Enemmän kaipasin yhteistä keskustelua kuin hiljaisuutta, jossa lietsoa omia tunteita. Kyyneleet ovat muutenkin olleet tänään lähellä.
Olen miettinyt eniten luokkatovereitani. Kuinka paljon tämä koskettaa heitä, jotka työskentelevät paraikaa alueen nuorien kanssa tai nuorien kanssa muualla, heitä, jotka asuvat alueella ja heitä, joiden lapset käyvät samaa tai läheistä koulua. Itse mietin tätä paljon melkein valmiina nuorisotyönohjaajana ja niin varmasti myös muutkin luokkalaiset. Tänään olisin todella halunnut olla koulussa.
Onneksi olen saanut puhua täällä töissä muutamien ihmisten kanssa. En edes tiedostanut kuinka suuri tarve oli puhumiselle ja on edelleenkin, saati olisin osannut sanoa sen ääneen.
Tapauksen ja eilisen seminaarin jälkeen olen miettinyt, kuinka helposti nuoret saavat kaiken käsiinsä internetissä ja kuinka hyvin tieto heidän keskuudessaan siellä leviää. Jos jotain on poistettu alkuperäiseltä sivustolta, joku muu on jo kopioinut ne omalle serverilleen. On uskomatonta, miten erilaiset kuva- ja videomateriaalit kulkevat nuorelta toiselle ja kuinka vanhemmat ja aikuiset eivät todennäköisesti ole kovin tietoisia siitä.
Elämä jatkuu, vaikka suru ja ajatukset vellovat.
Tunnisteet: allianssi, internet, nuoret, nuorisotyö, työssäoppiminen
posted by Anni @ 12:59 ip.
232 comments
